Kaamos taittui tältä talvelta lopullisesti torstaina, kun aurinko palasi miltei kahden kuukauden tauolta Utsjoen taivaalle. Poikkeuksellisen lämmin sää pilviverhoineen piti auringon tosin tiiviisti piilossa, mutta virallisen almanakan mukaan se killui horisontin yläpuolella noin tunnin.
Monille kaamoksesta kärsiville ihmisille pelkkä tietoisuus auringon palaamisesta on helpottavaa.
"Pimeimmän talven uinunut kylä alkaa hiljalleen herätä", luonnehtii reilut kymmenen vuotta Utsjoella asunut hotelliyrittäjä Kari Westerlund. Kaamoksen koteihinsa hyydyttämät ihmiset palaavat taas näkösälle.
"Huomaahan sen itsestäänkin, miten valon määrä vaikuttaa elintoimintoihin. Kaamoksen aikana alkaa kummasti unettaa jo ennen kuin Kauniit ja rohkeat alkuillasta ilmestyy tv-ruudulle."
Virallisen kaamosajan päättyminen ei kuitenkaan yksistään riitä katkaisemaan pimeän, valon, lämmön ja kylmyyden vaihteluiden tuomaa tuskaa.
Lapin keskussairaalan ylilääkäri, psykiatri Antti Liikkanen jakaa vuoden kahdeksaan jaksoon, joista peräti 4-5 on "pirullisia". Näihin pirullisiin lukeutuvat myös kolme erillistä kaamoskautta.
Naiset kärsivät enemmän
Loka-marraskuun mustan lumen talvi on erityisen hankala naisille, jotka muutenkin kärsivät kaamoksesta miehiä enemmän. Pimeän loska-ajan ja kylmän yhdistelmä on liikaa.
Joulukaamos on Liikkasen mukaan hieman helpompi vaihe, koska se sallii juhlinnan, suklaan nautiskelun ja kaikkea muutakin, joka kuuluu kaamosmasennuksen hoitoon.
"Alkuvuoden pulverilumikaamos on jälleen raskas. Härkäviikoilla ihmiset ovat aika nalkissa. On kylmää, eikä hanki vielä kanna. Kaiken lisäksi ihmisiä vaivaa juhlien jälkeinen krapula."
Liikkasen mukaan karkeasti prosentti suomalaisista kärsii varsinaisesta kaamosmasennuksesta. Lisäksi noin 40 prosenttia naisista ja 25 prosenttia miehistä tuskailee enemmän tai vähemmän pimeän kanssa.
Etelässä kaamosmasennusta podetaan enemmän kuin saamelaisalueella erityisesti syksyn pimeimpinä hetkinä. Ilmastonmuutoksen pidentämä pimeän kausi näyttää pahentavan tilannetta.
"Turku-Tampere-akselin eteläpuolisessa pitsakolmiossa ollaan jo tosi kusessa. Etelän lääkärien kommenttien perusteella siellä ollaan aika pahasti pää kainalossa ja häntä koipien välissä", Liikkanen kuvailee.
Tuska jalostaa
Liikkanen uskoo kuitenkin vankasti, että kahdeksan vuodenajan kierto rajuine vaihteluineen on suomalaisten onni.
"Pohjoisen olot ovat pieksäneet meitä 10 000 vuodessa niin paljon, että tänne on kehittynyt ihmekansa, joka osaa saalistaa, suojautua, lisääntyä ja tietää. Se on kahdeksaan vuodenaikaan sopeutumisen tulosta. Tuskakin voi jalostaa. "