Tammikuun puolivälissä havaittiin ja uutisoitiin näyttävästi uuden auringonpilkkujakson alkaneen. Kyse oli vain yhden alkavaan auringon aktiivisuusjaksoon kuuluvan pilkun ilmaantumisesta auringon pinnalle.
Vanha sanonta kuuluu "ei yksi pääsky kesää tee", ja samoin voi todeta, että ei yksi pilkkukaan vielä käännä auringon aktiivisuutta nousuun. Kovin pitkää aikaa ei uuden jakson alkamiseen enää kuitenkaan mene.
Auringon aktiivisuuden vaihtelut ovat nykyisin suuren mielenkiinnon kohteena, sillä ne vaikuttavat suoraan maapallon läheisen avaruuden niin sanottuun avaruussäähän, siis lähiavaruuden sähköisiin ja magneettisiin olosuhteisiin. Olosuhteet ovat hyvin merkityksellisiä kaikille satelliittien omistajille ja operaattoreille, tietoliikenteelle ja jopa internetyhteyksien toimivuudelle. Kuten maanpäällisissäkin myrskyissä, yhteydet eivät toimi sähköisen magneettisen myrskyn riehuessa satelliittien sijoituspaikoilla.
Pahimpien magneettisten myrskyjen aikana myös menetetään satelliitteja niihin tulleiden vikojen vuoksi. Vikojen aiheuttajina ovat korkeaenergiset varatut hiukkaset, joiden tiheys myrskyn aikana kohoaa ja energiasisältö kasvaa. Useimmat satelliitit selviävätkin myrskyistä, sillä ne siirretään niin sanottuun suojatilaan, jossa elektroniikkaan ja sähköisiin osiin tunkeutuneet hiukkaset eivät aiheuta vahinkoja. Myrskyn mentyä ohitse, satelliitit käynnistetään uudelleen.
Satelliittien herkkyyden vuoksi kaikki satelliittioperaattorit ovat hyvin kiinnostuneita avaruussään ennusteista. Aivan samoin kuin sään ennustamisessa, avaruussäänkin ennustamiseen tarvitaan monenlaisia havaintoja ja tietokonemalleja. Avaruussään ennustajana yhdysvaltalainen NOAA eli National Oceanic and Atmospheric Administration on johtavia laitoksia, aivan samoin kuin se on sääennusteiden tekijänä hyvin tunnettu. Satelliittioperaattorit käyttävät NOAAn laatimia ennusteita suunnitellessaan tulevia toimintojaan.
NOAAn laatimat ennusteet kertovat auringon aktiivisuuden saavuttavan miniminsä maaliskuussa. Yleensä ensimmäisten uuden jaksojen pilkkujen ilmaantumisen jälkeen kuluu reilu vuosi siihen, kun viimeiset päättyvän jakson pilkut havaitaan. Näin ollen tämän vuoden aikana tullaan näkemään jonkin verran molempien jaksojen pilkkuja samanaikaisesti. Pilkkujakson vaihduttua auringon aktiivisuus kasvaa ja maksimi saavutetaan ensi vuosikymmenen alkupuolella.
Julkaistut ennusteet eroavat toisistaan jonkin verran. Ensimmäisen ennusteen mukaan tulevan aktiivisuuskauden maksimi on korkea ja se saavutettaisiin loppuvuodesta, ehkä lokakuussa 2011.
Toisen ennusteen mukaan jakson 24 maksimi saavutettaisiin vasta elokuussa 2012.
Nasan Marshall Space Flight Centerissä työskentelevät tutkijat laativat myös ennusteita auringon tulevasta aktiivisuudesta. Työryhmän ennuste on aika lähellä NOAAn ensimmäistä ennustetta.
Auringon tulevan toiminnan ennustaminen on vasta alkuvaiheessaan, joten on selvää, että ennusteiden tarkkuus ei ole kovinkaan hyvä. Tähän asti etenkin maksimin voimakkuuden arviointi ei ole ollut arvausta parempi. Sen sijaan minimin ja maksimin ajankohtien ennustaminen on onnistunut paremmin.
Loppuvuodesta 1995 asti avaruudessa aurinkoa havainnoinut SOHO observatorio on tuottanut valtavasti auringon rakenteesta ja toiminnasta kertovia tutkimustuloksia. Näiden tulosten avulla on ollut mahdollista laatia auringon toimintaa kuvaavia tietokonemalleja ja nykyiset ennusteet ovatkin näiden mallien antamia tuloksia tulevasta toiminnasta.
Aikaisemmin tutkijat joutuivat turvautumaan vain tilastolliseen tietoon auringon toiminnasta ja oman kokemuksensa perusteella laatimaan ennusteeseen, jotka olivat pikemminkin valistuneita arvauksia. Nyt auringon toiminnan tuntemuksen lisäännyttyä ennusteita antavat tietokonemallit voivat perustua auringon tunnettuun rakenteeseen ja toiminnalliseen malleihin.