Maan lähimmästä tähdestä eli Auringosta purkautui torstaiaamuna valtava määrä niin sanottuja energisiä hiukkasia kohti Maapalloa. Ilmiö havaittiin Oulun yliopiston kosmisten säteiden havaintoasemalla Linnanmaalla. Hiukkasmäärä on suurin, mitä havaintoaseman 40 toimintavuoden aikana on mitattu.
Piikki tavanomaisesta hiukkasmäärästä oli niin raju, että havaintoaseman hoitaja Ilja Usoskin epäili aluksi vikaa ilmaisinlaitteessa. Tarkempi selvitys osoitti, että mittaushavainto piti paikkansa. Auringon kosmisten säteiden määrä oli nelinkertainen normaaliin verrattuna.
Ilmiötä seurattiin päivän mittaan innokkaasti eri puolilla maailmaa.
Vaikka hiukkaspurkaus oli poikkeuksellisen raju, hiukkasten määrä jäi Maan pinnalla ihmisille ja muulle elämälle vaarallisten rajojen alapuolelle.
Suojana ovat täällä maan ilmakehä ja magneettikenttä, joka ohjaa hiukkasia kohti Maapallon napa-alueita. Merkittävän, mutta ei kuitenkaan vaarallisen määrän kosmista säteilyä saattoivat kuitenkin saada ne henkilöt, jotka lensivät purkauksen huipun aikana lentokoneella Maan napa-alueen lähellä.
Samoin kansainvälisellä ISS-avaruusasemalla työskenteleville kahdelle kosmonautille hiukkaspurkaus on aiheuttanut lisäsäteilyä, mutta ei vaaraa, jos he eivät olleet tuolloin aseman ulkopuolella. Valtavat energiapurkaukset saattavat myös haitata tai vaurioittaa satelliitteja.
Suuri soihtupurkaus
Nyt havaittu jättimäinen hiukkasryöppy johtuu maasta katsottuna Auringon länsireunalla tapahtuneesta poikkeuksellisen suuresta soihtupurkauksesta, kertoo professori Kalevi Mursula Oulun yliopiston fysikaalisten tieteiden laitoksesta. Valtava röntgensäderoihu suolsi avaruuteen biljoonia tonneja kuumaa kaasua ja energisiä hiukkasia.
Soihtupurkauksen paikka oli sellainen, että sen liikkeelle panemat hiukkaset pääsivät syöksymään suoraa reittiä kohti Maata, Mursula sanoo.
Energeettiset hiukkaset ehtivät Auringosta Maahan muutamassa kymmenessä minuutissa.
Auringon aktiivinen toiminta saattaa lähipäivinä synnyttää taivaalle myös näyttäviä revontulia.
Aurinko toimii 11 vuoden sykleissä, joiden viimeinen maksimi oli jo vuonna 2000. Tästä huolimatta Auringossa esiintyy yhä poikkeuksellisen suuria purkauksia.
Aurinkoa tutkiville fyysikoille viime vuodet ovat kaikkiaan olleet antoisaa aikaa. Auringon toiminta on ollut 1940-luvulta lähtien poikkeuksellisen aktiivista, vilkkaampaa kuin kertaakaan aikaisemmin viimeisen 8 000 vuoden aikana.