Kun Oulussa nähtiin vuonna 1990 lähes täydellinen auringonpimennys, Puolivälinkankaan vesitorniin änkesi satamäärin ihmisiä ihmettelemään ilmiötä.
Auringonpimennys tarjosi ikään kuin toisen juhannuksen tai vapun, väkeä oli sankoin joukoin liikkeellä varhaisesta sunnuntaiaamusta huolimatta.
Auringonpimennys oli syvimmillään kello 4.52. Kukonlaulun aikaan väkeä rynnisti vesitorniin sankoin joukoin. Tilaisuuden järjestäjä, tähtitieteellinen yhdistys Arktos oli ihmeissään. Järjestäjien piti soittaa poliisille ja palokunnalla kysyäkseen, miten monta ihmistä vesitorni oikein kestää.
Taputuksia ja metsästystorvien törähdyksiä
Täydellinen auringonpimennys näkyi 22. heinäkuuta 1990 linjalla Helsinki–Joensuu. Oulussa pimennys oli 95,5-prosenttinen. "Humahti kuin musta huopa silmille", Kalevan uutinen kuvailee.
Hilpeä puheenporina kuului Puolivälinkankaan vesitornissa, kun pimennys eteni. "Aurinko muuttui hehkuvaksi banaaniksi", joku kommentoi. Jotkut olivat huolissaan, viekö pimennys järjen.
Oulussa ei kuitenkaan yllytty suosionosoituksiin. Joensuussa puolestaan katsojat innostuivat taputuksiin ja suosiohuutoihin pimennyksen hetkellä. Joensuussa poliisi pelkäsi sillan sortuvan pimennystä katselevien painosta. Lieksassa pimennykseen reagoitiin metsästystorvien töräytyksillä.
Vuonna 1990 pilviverho esti Kaakkois-Suomessa pimennyksen katselemiseen, mutta monet nousivat lentokoneisiin todistamaan täydellistä auringonpimennystä, jota kesti kaksi minuuttia.
Vain punainen hehku
Tammikuun 5. 2011 puolensataa ihmistä uskaltautui pakkasessa Puolivälinkankaan vesitorniin katselemaan osittaista auringonpimennystä. Pilvet pysyttelivät kuitenkin horisontissa pimennyksen ollessa suurimmillaan kello
10.50.
Ainoaksi havainnoksi Auringosta jäi muutaman minuutin pilviverhon takaa häämöttänyt punainen
hehku. Auringosta peittyi Kuun taakse 85 prosenttia.
Myös 29. maaliskuuta 2006 Pohjois-Suomessa näkyi osittainen auringonpimennys. Silloin sää oli suurimmaksi osaksi selkeä.