Taivalkoskelaisten Seija ja Timo Laurilan maatilan lämpökeskuksen katolla on kummallisen näköinen rakennelma. Puualustan päälle on kiinnitetty kuusi kehikkoa, joiden päällä on yhteensä 180 lasiputkea, joista kunkin pituus on 180 senttiä.
Etelään viettävällä loivalla katolla on Pohjois-Suomessa vielä harvinaisia aurinkokeräimiä, tässä tapauksessa niin sanottuja tyhjiöputkikeräimiä. Niiden tehtävä on tuottaa tilalle lämmin käyttövesi, jota kuluu etenkin parinkymmenen lypsylehmän navetassa.
"Keräimien avulla säästyy paljon työaikaa, kun puulla lämmittäminen vähenee. Lisäksi puuta ei tarvitse hankkia yhtä paljon kuin aikaisemmin ja myös sähkönkulutus saadaan pienemmäksi. Ja onhan tämä luontoystävällinen tapa tuottaa lämpöä", Seija Laurila selvittää.
Hyvät kokemukset
Puolentoista viikon kokemuksen jälkeen Tyrävaaralla asuva viljelijäpariskunta ei kadu hankintaansa. Vaikka päivät ovat olleet enimmäkseen pilvisiä, järjestelmään kuuluva mittaristo näyttää energiantuotannoksi yhteensä 361 kilowattituntia
Pilvisenä päivänä kolmen asteen lämpötilassa aurinkokerääjien ei luulisi kokoavan taivaalta juurikaan lämpöä talteen, mutta toisin on. 4 000 litran varaajan vesi lämmitettiin kaksi päivää aiemmin puuta polttamalla 44-asteiseksi, eikä lämpötila ole sen jälkeen laskenut lainkaan.
Katolta tulevat pakkasnesteellä täytetyt putket suorastaan polttavat sormia, sillä auringon säteily on lämmittänyt nesteen peräti 60-asteiseksi. Putkisto johtaa lämpövaraajaan sinne lämmön luovuttaen, minkä jälkeen pumppu kierrättää nesteen taas keräimiin.
"Kumma juttu. Systeemi toimii tälläkin säällä. Jostakin pilvien raoista hajasäteilyä tulee, minkä keräimet osaavat hyödyntää", Timo Laurila ihmettelee.
10 000 euron investointi
Kunhan kevät etenee, Laurilat uskovat, että keräimet huolehtivat kokonaan varaajan veden lämmittämisestä. Kesähelteillä lämpöä saattaa kehittyä yli tarpeen, jolloin sitä on päästettävä ulos järjestelmästä. Ohjausyksikkö kytkee lämmöntuotannon päältä, kun varaajan vesi on yli 90-asteista.
Aurinkokeräimet maksoivat 10 000 euroa, minkä lisäksi kuluja syntyi asennuksesta. Seija Laurila laskee, että investointi maksaa itsensä takaisin viidessä vuodessa. Ennen kaikkea säästöä tulee siitä, että maatilan töissä voidaan keskittyä muuhun kuin lämmittämiseen. Työtä riittää, sillä lypsylehmien ohella tilalla on 30 sonnia, jotka käyskentelevät 60 hehtaarin ulkoaitauksessa.
"Oikeastaan ihmetyttää, ettei pohjoisen maatiloilla aurinkokeräimet ole vielä yleistyneet."
Seija Laurila kertoo etsineensä monien vuosien ajan järjestelmää, joka toimisi luotettavana ja huolettomana lisänä lämpimän käyttöveden tuottamisessa. Aurinkokeräimistä hän sai tietoa internetistä. Asiaan tarkasti perehdyttyään hän laittoi tilauksen eteläsuomalaiselle myyjälle.
Vaikka ulkomaalaista valmistetta oleville aurinkokerääjille ei löytynytkään asentajia lähiseudulta, asennus hoitui parissa päivässä, kun myyjä neuvoi puhelimitse.