Saariselälle loppuviikoksi Space Climate Symposium -kokoukseen saapuneet aurinkotutkijat ovat arvoituksen edessä. "Auringon magneettikentän voimakkuus ja aurinkotuulen tiheys on puolittunut muutamassa vuodessa, mutta kenelläkään ei ole tälle hyvää selitystä", tiivistää professori Kalevi Mursula Oulun yliopiston fysiikan laitokselta.
Auringonpilkkuaktiivisuus on nyt minimissä, mutta myös useat muut tekijät viittaavat aktiivisuuden nopeaan ja selvään vähenemiseen.
"Tämä näkyy myös monissa maanpinnalla tehdyissä mittauksissa", Mursula toteaa. "Auringonpilkut ovat niin epätarkka mittari, ettei siihen pidä luottaa liikaa", hän lisää.
"On aika hyvä arvaus, että viimeiset noin 80 vuotta jatkunut Auringon hyvin voimakkaan aktiivisuuden kausi on päättymässä", Mursula arvelee. Taso on ollut Mursulan mukaan poikkeuksellisen suurta ainakin tuhannen vuoden mittakaavassa.
"Nykyisen tiedon mukaan Auringolla on 50-100 vuoden kestäviä hyvin voimakkaan aktiivisuuden kausia, jonka jälkeen aktiivisuustaso voi laskea hyvinkin alas, mutta toisaalta se voi syklin, parin jälkeen alkaa uudelleen elää voimakasta kautta", Mursula selittää.
Auringon aktiivisuudessa havaittava perussykli on noin
11 vuoden mittainen.
Paluu normaaliin
tai suureen minimiin
Pitkäaikaisen vaihtelun syytä ei tiedetä. Myöskään Auringon tulevasta aktiivisuudesta ei ole tietoa. "Tällä hetkellä kukaan ei ole esittänyt edes hyvää arvausta", Mursula arvioi.
"Voi olla, että nyt palataan normaalille sykliselle tasolle, jossa syklien korkeudet vain ovat pienempiä."
"Vai onko kyse niin voimakkaasta aktiivisuuden laskusta, että mennään pitempiaikaiseen niin sanottuun suureen minimiin", Mursula pohtii.
Edellinen suuri minimi koettiin 1600-luvun loppupuoliskolla. Tuolloin Euroopassa keskilämpötila oli 2-3 astetta normaalia alempi ja ajanjaksoa kutsutaan pikkujääkaudeksi.
Avaruusilmaston muutos voi - ainakin teoriassa - viilentää Maapallon ilmastoa. "Tuskin tällä on heti ilmastoa viilentävää vaikutusta", Mursula arvioi.
Useimpien ennusteiden mukaan seuraava 11 vuoden sykli olisi nykyistä huomattavasti pienempi. Mursula tosin huomauttaa, ettei ole yhtä oikeaa ennustetta, vaan paremminkin joukko perusteltuja arvauksia.
"Ennustemenetelmissä ei ole edes teoreettista kärkimallia, vaan tasavahvoja selityksiä, jotka perustuvat kukin omiin menetelmiinsä."
Kosminen säteily lisääntynyt
Toinen havaittu muutos on ulkoavaruudesta peräisin olevan kosmisen säteilyn määrän kasvu. "Se on korkeammalla tasolla kuin koskaan 50-vuotisten mittausten aikana", Mursula kertoo. Auringon toiminta on yhteydessä kosmisiin säteisiin siten, että Auringon ollessa aktiivisimmillaan, Maapallolle saapuvan kosmisen säteilyn vaikutus on heikoimmillaan.
"Kun sekä aurinkotuulen määrä että magneettikentän suuruus ovat puolittuneet, sillä on ollut merkittävä vaikutus kosmisten säteiden kasvuun", Mursula toteaa. Kosminen säteily on osa luonnon taustasäteilyä, mutta nyt havaittu säteilyn nousu ei aiheuta merkittävää lisäystä saamaamme taustasäteilyyn.
Kosmista säteilyä on myös esitetty merkittäväksi ilmastonmuutoksen aiheuttajaksi, mutta Mursulan mukaan kosmiset säteet ovat vain yksi, eivätkä ehkä välttämättä edes merkittävin sähköisen avaruuden ilmastovaikutuksista.