Oulu
Teiden varsilla seisovat aurausmerkit eivät ole kansalaisten yhteistä omaisuutta. Silti niitä häviää talvisin melkoinen määrä. Osa merkeistä töröttää yksityisteiden merkkeinä tai niitä löytyy keväällä ojanpohjilta lojumasta.
Ilkivallan kohteeksi joutuneet viitat menevät paitsi Tielaitoksen, myös yksityisten hoitourakoitsijoiden piikkiin. Urakoitsijat uskovat monien luulevan, että kaikki aurausviitat ovat valtion omaisuutta ja sitä myöten kaikkien yhteisiä. Luulo juontanee juurensa TVH:n ajoilta.
Teiden hoidosta muun muassa Kempeleessä ja nyt myös Oulussa vastaava urakoitsija Veli Karjaluoto sanoo, että ongelma on tuttu.
Kun Rakennusliike Karjaluoto Oy aloitti teiden talvikunnossapidon kolme vuotta sitten Kempeleessä, tilattiin heijastavia, muovisia aurausviittoja kaikkiaan 30 000 kappaletta. Yhden muovisen viitan verollinen hinta on 1,5 euroa.
Monenlaiseen tarpeeseen
Yrittäjä arvelee, että määrästä noin puolet on tallella, sillä alkuvaiheessa tienpätkiä viitoitettiin jopa kolmeen kertaan - eivätkä kepit vieläkään saaneet olla rauhassa.
"Olemme kyllä keräilleet omiamme kevätsiivouksen yhteydessä tanhuvilta pois, mutta siitäkään ei tunnuta tykkäävän", muotoilee Karjaluoto ongelmaa ja arvelee, että nuorisosta on hupaista nakella ja repiä viittoja.
"Tarvitsijoita tuntuu olevan monenlaisia."
Alemman hoitoluokan teillä käytetään usein risuviittoja ja ne pysyvät paremmin paikoillaan.
"Meillä on kyllä ollut lähtökohtana asettaa kaikille teille heijastavat muoviviitat, sillä ne näkyvät aivan eri lailla ja helpottavat tien havainnoitavuutta", kertoo Karjaluoto.
Merkit ovat tärkeitä turvallisuuden vuoksi
Urakoitsija painottaa merkkien tärkeyttä heidän työntekijöidensä turvallisuuden kannalta. Aura-autot voivat joutua ilman suuntaa antavia viittoja ongelmiin. Päivällä ja selkeällä säällä tien reuna näkyy, mutta lumipyryllä kuljettaja joutuu suunnistamaan tikkujen mukaan.
Paitsi tienreunojen merkkeinä, käytetään aurausviittoja erilaisten kaivojen merkkeinä. Jos merkit eivät ole paikoillaan, saattaa särkyä paitsi aurauskalusto, myös kaivon kansi.