Kauppojen aukiolon laajennus palvelisi kuluttajien etua. Täysin vapaaseen aukioloon ei voi kuitenkaan edetä kertaheitolla.
Kysymys kauppojen aukiolon laajennuksesta tulee syksyllä eduskuntaan, kun hallitus tuo sinne vähittäiskauppaa koskevan selontekonsa. Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen aikoo selonteon vastaanoton perusteella ratkaista, tekeekö hallitus esityksen nykyisten aukioloaikojen muuttamisesta.
Kauppojen aukiolon vapautus on Suomessa viime vuosikymmenten kestokiistoja. Ensimmäistä kertaa eduskunta hyväksyi kauppojen osittaisen sunnuntaiaukiolon kymmenisen vuotta sitten. Nyt voimassa oleva malli on kompromissi kahden näkemyksen väliltä ja lyhyesti sanottuna sekava. Siihen liittyy myymälän kokoon, toimialaan, kuukausiin ja kellonaikoihin liittyviä määräyksiä.
Kuluttajan kannalta järjestelmän pitäisi olla mahdollisimman yksinkertainen. Hänen pitäisi voida tehdä hankintansa sellaisina aikoina, jotka hänelle parhaiten sopivat. Esimerkiksi viime kesänä lähes yhdeksän suomalaista kymmenestä kävi tutkimuksen mukaan sunnuntaina kaupassa ainakin kerran. Sunnuntaiaukiolon laajennukselle näyttää siis olevan tarvetta.
Keskiviikkona esityksensä ministeri Pekkariselle jättäneellä kaupan työryhmällä oli vaikeuksia ottaa asiaan selvää kantaa. Niinpä se päätyi ehdottamaan peräti viittä vaihtoehtoista mallia aukiolojen supistamisesta aina niiden täydelliseen vapauttamiseen.
Pekkarinen totesi ensikommenteissaan, ettei täysin vapaalle aukiololle löydy kiistattomia perusteita. Ministerin tavoitteena näyttää nyt olevan uudistus, jossa kauppojen sunnuntaiaukiolon kuukausia lisättäisiin, mutta kauppojen sulkemista sunnuntaisin aikaistettaisiin.
Pekkarisen varovaisuuden ymmärtää. Asiassa on vaikea edetä voimakkaiden intressiristiriitojen takia. Edes kaupalla ei ole yhtenäistä kantaa. Kaupoista uusiin vapautuksiin suhtautuvat nihkeimmin pienet erikoiskaupat. Suurin halu aukiolojen vapauttamiseen lienee yli 400 neliömetrin päivittäistavarakaupoilla, jotka nyt saavat olla sunnuntaisen auki vain osan vuotta.
Kysymys kauppojen aukiolosta on paitsi bisnes- myös tunnekysymys. Aukiolojen rajoituksia on puolustettu muun muassa tarpeella säilyttää sunnuntai lepopäivänä ja sillä, että halutaan antaa kaupoissa työskenteleville vanhemmille mahdollisuus viettää viikonloppu perheen kanssa. Noita näkemyksiä ei pidä sivuuttaa merkityksettöminä, mutta esimerkiksi sunnuntain aukiolo rajoitettuina tunteina ympäri vuoden ei nykyistä tilannetta suuresti muuttaisi.
Sen, joka pitää pahana kaupoissa käyntiä sunnuntaisin, ei tarvitse sitä tehdä. Kauppojen sunnuntaityövoima on suureksi osaksi ollut perheetöntä nuorta väkeä, joka vapaaehtoisesti tekee töitä viikonloppuisin hyvällä tuntipalkalla.
Monessa maassa kaupat saavat vapaasti päättää aukiolonsa, mutta sielläkään kaikki myymälät eivät käytä vapauksia hyväksi. Kuluttajat ratkaisevat, mitä kauppoja pidetään auki seitsemänä päivänä viikossa. Kaikkia ei kannata pitää.
Suomessa täydelliseen vapauteen ei vielä olla kypsiä, vaikka tällainen järjestelmä eri puolilla hyvin toimiikin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa asiakas voi mennä myöhään illalla vaikkapa kirjakauppaan kiireettä ostoksia tekemään. Monessa muussakin maassa suomalaiset matkailijat ovat pitäneet toimivana järjestelmää, jossa osa kaupoista on avoinna sunnuntaisin ja illalla.
Tuohon suuntaan meilläkin pitää edetä, ja nyt on aika ottaa seuraava askel. Sinnikkäiden jarrumiesten kannattaa muistaa, että vapaimmatkaan lait eivät pakota kauppoja pitämään oviaan auki sunnuntaisin. Valinta jää aina niille itselleen.