Satakunnan käräjäoikeuden langettama elinkautistuomio miehensä murhasta syytetylle Anneli Auerille oli kuvainnollisesti sanoen hiuskarvan varassa, sillä päätös syntyi tuomariäänin 2–1.
Kaksi käräjätuomaria katsoi syytteen tulleen todistetuksi ja Auerin olevan ainoa mahdollinen syyllinen. Kolmannen tuomarin mielestä todisteet puhuivat Auerin syyllisyyden puolesta, mutta ilmaan jäi epäilys ulkopuolisen henkilön osallisuudesta.
Tämä oli toinen kerta, kun käräjäoikeus tuomitsi Auerin elinkautiseen samasta vuoden 2006 joulukuussa tapahtuneesta murhasta.
Edellisen vuonna 2010 annetun tuomion hovioikeus kumosi. Korkein oikeus puolestaan palautti asian uudelleen käräjäoikeudelle syyttäjän esittämän uuden näytön vuoksi.
Uusi näyttö perustui pitkälti tapahtumahetkellä 7- ja 9-vuotiaiden lasten kertomuksiin sekä hätäkeskustallenteen analysointiin. Surma-aikaan kaksi ja neljä vuotta vanhojen lasten kertomuksille ei annettu painoarvoa.
Auerin jutun käsittely on yksi suomalaisen oikeusjärjestelmän kukkasista. Tutkintaan ja oikeuskäsittelyyn on kulunut jo seitsemän vuotta. Rikostutkinnassa tuli ilmi useita epäselvyyksiä ja kummallisia käänteitä.
Selvää on, ettei murhan käsittely jää tähän, vaan tuomiosta valitetaan hovioikeuteen toistamiseen. Todennäköisesti myös kokein oikeus joutuu ottamaan asiaan kantaa myöhemmin.
Enää ei ole kovin merkityksellistä, kuinka kauan jatkoprosessi kestää etenkin, kun Auer istuu vankilassa pitkää tuomiota lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista.
Oikeuden toteutumisen kannalta tärkeintä on, että lopullisen tuomion pohja pitää.