Tuontitulleihin ja Iranin ydinsopimukseen liittyvät kiistat ovat suistaneet EU:n ja Yhdysvaltain suhteet poikkeuksellisen heikkoon tilaan.
EU:n keinot vastata arvaamattoman presidentin päätöksiin ovat rajalliset.
Euroopan unionista on harvoin kuultu Yhdysvaltojen suuntaan niin kovaa puhetta kuin tällä viikolla. Näin Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk keskiviikkona:
”Kun katsoo Donald Trumpin viimeisimpiä päätöksiä, joku voisi ajatella, että kun ystävät ovat tällaisia, mihin tarvitaan vihollisia?”
Transatlanttisia välejä on nopeasti kärjistänyt kaksi seikkaa: uhka EU:n teräs- ja alumiinituotteita koskevien tullien voimaantulosta sekä syvä erimielisyys suhtautumisesta Iranin ydinsopimukseen.
Puolitoista viikkoa sitten presidentti Trump ilmoitti Yhdysvaltojen vetäytyvän hänen ”kauhistuttavana” pitämästään sopimuksesta. Vuonna 2015 allekirjoitetun asiakirjan mukaan Iranin on pitänyt leikata ydinohjelmastaan aseiden kehittämiseen liittyvät osat, ja vastapainoksi sille asetettuja talouspakotteita on purettu. Allekirjoittajina olivat myös Venäjä, Kiina, Ranska, Britannia, Saksa ja EU.
Jännitteet on nostanut ennätykselliselle tasolle erityisesti se seikka, että Yhdysvallat vaatii nyt eurooppalaisia yrityksiä keskeyttämään operointinsa Iranin kanssa. Uhkauksella on jo ollut seurauksiakin: muutama suuryritys on jo ilmoittanut vetäytyvänsä Iranista. Ne eivät halua vaarantaa liiketoimiaan Yhdysvalloissa.
Samaan aikaan tuontitullien voimaantulon uhka toimii Yhdysvaltain kiristysruuvina EU:hun päin. Silti EU näyttää vakaasti valinneen Iranin kanssa toisen tien kuin Trump.
Torstaina Bulgarian Sofiassa päättyneessä huippukokouksessa monien muidenkin EU-johtajien kuin Tuskin mitta oli tullut täyteen. Komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker vaati tulliuhan pysyvää poistoa ja julisti, ettei EU neuvottele ”Damokleen miekka päänsä yllä”.
Merkillepantavasti Juncker totesi, että kyse on myös arvokkuudesta. Kiistely on siis noussut kauppapolitiikasta jo selvästi arvovaltakysymykseksi, eikä se ainakaan helpota sopuratkaisun löytymistä.
Tulehdusasteen syvyyttä kuvaa se, että huippukokouksessa sovittiin vastatoimesta, joka kieltäisi eurooppalaisyrityksiä noudattamasta Yhdysvaltain pakotteita. Samoin annettiin lupaus, että Euroopan investointipankki antaa tukea Iranissa toimiville eurooppalaisyrityksille. Näin ne eivät olisi riippuvaisia yhdysvaltalaispankkien rahoituksesta. Jää nähtäväksi, onko toimista apua.
Nerokkaana diilien tekijänä itsensä näkevä Donald Trump on vajaan puolentoista vuoden aikana ehtinyt saada aikaan tuhoisaa jälkeä kansainvälisissä suhteissa. Pessimismille tästä eteenpäinkin antaa aihetta esimerkiksi se, että jyrkkien näkemysten edustajat ovat Trumpin lähipiirissä vain vahvistaneet otettaan.
Muun maailman on nyt vain pakko pyrkiä minimoimaan niitä vahinkoja, joita arvaamattoman ja vastuuttoman päämiehen toiminnasta syntyy.
Jos Trumpin operaatioista haluaa löytää jotain myönteistä, juuri nyt hän näyttää saaneen monesti niin erimielisen EU:n suoristamaan rivinsä oman taloutensa ja kansalaistensa etujen puolustamiseksi.