Oulu Suomen pinta-alasta noin seitsemän kahdeksasosaa on metsää, joten hyvällä syyllä voi sanoa, että metsäläisyys on osa suomalaisuutta. Hyötykäytön ohella luonnolla on esteettistä ja aineetonta arvoa.
Luonto on suomalaisille tärkeä elementti. Se on paikka, jossa mieli ja keho virkistyvät.
Oulun kaupungilla on useita metsä- ja suojelukohteita sekä luontopolkuja virkistyskäyttöä varten. Taajamametsät lisäävät kaupungin viihtyisyyttä ja ylläpitävät alueelle tyypillisen luonnon monimuotoisuuden säilymisen.
Metsiä hoidetaan siten, etteivät kaupunkilaisten retkeily-, ulkoilu, -marjastus, - ja sienestysmahdollisuudet heikenny. Virkistyskäyttöä monipuolistavat metsä- ja luontopolut, nuotiopaikat, taukolaavut sekä autiotuvat.
Kaupungilla on alueellaan seitsemän luonnonsuojelulain mukaan perustettua suojelualuetta. Osa metsä- ja luontopoluista kuuluu suojelualueisiin, kertoo metsätalousinsinööri Matti Eilola Oulun Tekes-keskuksesta.
Yksi tällainen sijaitsee aivan asutuksen tuntumassa, Hiirosen ulkoilualueella. Luontopolkuineen Tahkokankaan säästömetsä kuuluu yleiskaavassa kaupungin rauhoitettuihin osiin.
"Hiirosen ulkoilupuistoon kuuluvat myös liikuntaviraston ylläpitämä kuntopolku, yksityisomistuksessa olevaa metsää sekä koirien Haukkukeidas."
Haukkukeidasta ylläpitää Oulun seudun terrieriyhdistys ry.
Kaisu Kulmala jaMikko Parttimaa kirjoittavat taajamametsien suunnittelusta käsittelevässä tutkimuksessaan metsäkuvasta. Ihmisen metsäkuvaan, eli siihen kuinka ihminen kokee metsän, vaikuttavat monet tekijät.
Niitä ovat tunnekokemus, metsän ominaisuudet kasvuston suhteen, maisema ja hoitojälki. Lapsena saatu luontokuva- ja käsitys saavat ihmisen kokemaan metsän tietyllä tavalla, myönteisesti tai kielteisesti. Tutkimuksen mukaan varttuneemmat mänty- tai lehtipuuvaltaiset metsät viehättävät useimpia eniten.
Tahkokankaan metsä on jo lähes 200 vuoden ikäinen. Metsässä liikkuessa huomio kiinnittyy pitkiin ja kivisiin polkuihin: kuinka ne ovat syntyneet?
Reitin varrelle asetetut kyltit antavat vastauksen. Lähes 10 000 vuotta sitten, jääkauden päättymisen jälkeen, maa oli 6 000 vuotta meren peitossa. Kivikarikko, Tahkokankaan muinaisranta, jäi muistoksi noista ajoista, kun hienompi aines huuhtoutui vuosisatojen myötä hiljalleen pois.
Tahkokankaan puistomainen metsä on ojitettu 1920-luvulla lapiovoimin ja sen puusto on saanut kasvaa lähes luonnontilassa. Kaupungin omistama metsä on rauhoitettu ja varattu suojelu- ja virkistyskäyttöön.
"Poimintahakkuita ei ole tehty sitten 1930-luvun, ja lähes luonnontilassa kasvanutta metsää hoidetaan puistometsänä, mikä tarkoittaa äärimmäisen varovaista metsänkäsittelyä", Eilola kertoo.
Pisimpien puiden latvat humisevat tällä hetkellä yhdeksäntoista metrin korkeudessa. Suojeltujen ja rauhoitettujen metsien hoidosta vastaa Oulun kaupungin Metsät ja vesialueet -yksikkö.
"Kesäisin metsiä tarkastetaan lähes viikoittain, jolloin huomiota kiinnitetään luontopolkujen ja taukopaikkojen siisteyteen ja kuntoon", Eilola toteaa. Yksikön tehtäviin kuuluu edistää ja ylläpitää toiminnallaan metsien virkistyskäyttöä ja luonnonsuojelua.
Oulun kasvaessa taajamametsien hoito kohtaa uusia haasteita. Kulmalan ja Parttimaan tutkimus ehdottaa, että osallistumista ja yhteistyön lisäämistä asukasyhteisöjen kanssa tarvitaan.
"Yhteistyötä asukasyhdistysten kanssa on tehty monin paikoin. Asukkaille ilmoitetaan, jos lähimetsää aletaan käsitellä."