Asumistuki on nykyisellään menettänyt merkitystään perhepoliittisena tukijärjestelmänä, katsoo asuntoneuvos Raimo Kärkkäinen ympäristöministeriöstä. Hän näkee siinä useitakin remonttikohteita. Asumistukijärjestelmä pitäisi nähdä nykyistä laajempana asuntojen käyttöä ja työvoiman saatavuutta edistävänä tukimuotona. Sen pitäisi tukea nykyistä paremmin myös omistusasunnossa asuvia.
Asumistuki on Kärkkäisen mielestä nimenomaan tiukasti tarpeen mukaan jaettavaa täsmätukea, joka menee kiistatta niille vähävaraisille. Huomattava osa tuesta menee myös yksinhuoltajille, joilla on monien selvitysten mukaan mennyt muita heikommin, muistuttaa Kärkkäinen. Hän ei ole kuitenkaan vakuuttunut, että asumistuki nousisi kovin vahvasti esille parhaillaan kasattavassa vähävaraisten tukipaketissa.
Lapsiperheiden tukeminen on kannattavaa paitsi perheiden hyvinvoinnin myös yhteiskunnan menojen kannalta, sillä ahtaat asumisolot lisäävät sosiaalisia ongelmia, sanoo Kärkkäinen.
Viime vuosikymmenen alussa lapsiperheiden osuus asumistuen saajista oli vielä noin 70 prosenttia, mutta viime vuoden lopussa enää 41 prosenttia. Osittain tämä johtuu siitä, että tulorajat ovat pysyneet ennallaan. Toisaalta lainaehtojen parantuessa lapsiperheet ovat hakeutuneet omistusasuntoihin, jolloin samoilla tuloilla ja menoilla ei asumistukea enää heru.
Suuret remontit jäävät seuraavalle hallitukselle
Hallituksen asuntopoliittisessa ohjelmassa vuosille 2004--2006 asumistuen kehittäminen oli jo laajasti esillä. Kärkkäinen uskoo, että laajemmat rakenteelliset muutokset kirjataan kuitenkin vasta seuraavaan hallitusohjelmaan, jos niitä ollaan ylipäätään eteenpäin viemässä. Ympäristöministeriössä on tehty asumistuen toimivuusselvitys, jota ei ole vielä julkistettu.
Asumistuen ja toimeentulotuen yhteensovitus on tehty jo yksinäisille asumistuen saajille, mutta lapsiperheille uudistusta ei ole saatu aikaan. Jopa toimeentulotuen varassa olevat lapsiperheet joutuvat maksamaan omavastuuosuutta asumismenoista. Kärkkäinen uskoo, että uudistus kannustaisi nykyistä paremmin lisätulojen hankkimiseen.
Pinta-alanormit tulevat vastaan varsin usein myös lapsiperheillä. Esimerkiksi yksinhuoltajilla asunto on jäänyt usein liian isoksi avioeron tai puolison kuoleman vuoksi. Aikoinaan yksinhuoltajan sallittiin sopeutua tilanteeseen ja asua väljemmin kaksi vuotta perheen hajoamisen jälkeen, nyt normit leikkaavat tukea heti. Tässäkin voisi olla eräs ratkaisu yksinhuoltajien ongelmaan, arvelee Kärkkäinen.