Talouselämä käy matalilla kierroksilla ja työttömyys kasvaa, mutta asuntojen hinnat nousevat. Asuntomarkkinat ovat jälleen kerran häiriötilassa.
Tilastokeskuksen tiistaina julkistaman tiedon mukaan kausivaihtelusta puhdistettu työttömyys oli meillä tammikuussa 9,1 prosenttia. Nousua vuoden takaisesta oli yli 2,5 prosenttiyksikköä.
Kansantalouden tuotanto puolestaan on yli viisi prosenttia perässä vuoden takaisesta. Taantumaa edeltäviin lukemiin ero on vielä jyrkempi. Merkkejä paremmista ajoista on näkyvissä, mutta epävarmuuttakin on vielä paljon ilmassa.
Kun 1990-luvun alussa oltiin samantyyppisessä vaiheessa, seuraukset asuntomarkkinoilla olivat dramaattiset: asuntojen hinnat romahtivat puoleen aiemmasta. Asuntojen arvon syöksy ja myynnin pysähtyminen ajoi vaikeuksiin sekä tuhansia perheitä että koko rakennusalan. Markkinoiden häiriötila oli vakava.
Jotain mätää on Suomen asuntomarkkinoilla myös nyt: syvimmän taantuman keskellä asuntojen hinnat alkoivat nousta. Viime vuoden loka--joulukuussa vanhojen kerros- ja rivitalojen hinnat olivat meillä vuotta aiempaan verrattuna 7,9 prosenttia korkeammalla. Hintojen nousu jatkuu edelleen.
Johtopäätös voisi olla, että markkinata-louden lait eivät toimi asuntomarkkinoilla. Päätelmä on kuitenkin hätäinen, sillä nimenomaan tarjonnan puute on alkanut hilata hintoja ylös.
Hintoja nostaa nyt yksinkertaisesti se, että omistusasuntojen kysyntä ylittää reilusti tarjonnan. Ostajakandidaattejakin on liikkeellä kasapäin, sillä korot ovat pohjalukemissa ja maassa on satojatuhansia ihmisiä, joiden ei käytännössä tarvitse pelätä työpaikan katoamista alta. Nuorten perheiden halu päästä suurempiin asuntoihin on sekin ennallaan.
Voisi olettaa, että tässä tilanteessa suuret rakentajat panisivat liikkeelle jäissä olleita kohteitaan. Jostain syystä näin ei kuitenkaan näytä käyvän. Rakennusteollisuus ry:n tuoreimpien arvioiden mukaan asuntorakentamista herätellään tänä vuonna hyvin varovasti. Suunnitteilla on noin 23?000 asunnon rakentaminen, kun esimerkiksi vuonna 2006 lukema oli 34?000.
Tarve olisi paljon kovempi, esimerkiksi VTT:n arvion mukaan 30?000 uutta asuntoa vuodessa. On selvää, että tuhansien asuntojen laskennallinen vaje hinaa hintoja ylöspäin. Epäsuhta ei ole ainakaan kodikseen asuntoa ostavien kansalaisten etujen mukaista.
Se väistämätön kysymys onkin, jarruttelevatko asuntojen tuottajat uusien kohteiden aloittamista tahallisesti, jotta hintoja voidaan vedättää ylöspäin. Nyt vallitseva tilannehan mahdollistaa mojovien voittojen teon, kun työn hintaa lukuun ottamatta rakentamisen muu hinta- ja kustannustaso on valunut alamäkeä.
Isot rakentajat selittävät toimintaansa muun muassa yleisestä taloustilanteesta johtuvalla varovaisuudella: ne eivät halua, että käteen jää myymättömiä kohteita. Ainakin maan kasvukeskuksissa se pelko tuntuu kuitenkin hyvin kaukaiselta.
Suomalaista asuntorakentamista vaivaa jonkinlainen on--off-ajattelu. Ylitarjonnasta syntyvää kuplaa seuraa hintojen notkahdus, jonka jälkeen rakentaminen pannaan jäihin lähes kokonaan. Ja kohta alkaakin uusi, nopea hintojen nousu. Kysyntä ja tarjonta ovat useimmiten epätasapainossa, vaikka toisinkin voisi olla. Kyse ei ole vain suhdanteista vaan myös rakentajien, kuntien ja valtion toimien seurauksista.
Harmillista on sekin, että uusien kohteiden kankea liikkeellelähtö aiheuttaa samalla vahinkoa koko kansantaloudelle. Vilkas rakentaminenhan olisi talouden tehoelvytystä.