Asuntomarkkinoilla pitkääkin hinnannousua on aina seurannut lasku. Myyjän ja ostajan kannattaa muistaa tämä. Oman asunnon hankinta on useimmille elämän suurin taloudellinen ratkaisu. Osa onnistuu tekemään sen hyvässä saumassa ja pääsee nauttimaan asuntonsa mukavasta arvonnoususta. Jotkut taas manailevat jälkikäteen sortuneensa kauppaan epäedullisena ajankohtana.
Näitä ristiriitaisia kokemuksia monella suomalaisella on erityisesti 1990-luvun taitteesta. 1980-luvun lopulla työllisyystilanne oli hyvä, ja pankit suorastaan tyrkyttivät rahaa asiakkaille. Se nosti asuntojen hinnat pilviin parissa vuodessa. Vielä jyrkempi oli kuitenkin hintojen syöksy, kun noususuhdanne vaihtui lamaksi 1990-luvun alussa.
Monelle velalliselle tuli tuskallisen tutuksi termi kahden asunnon loukku. Siihen joutui, kun uusi asunto oli jo ostettu ja vanha jäi käteen, koska ostajia ei yhtäkkiä enää ollutkaan.
Jos tulevia pörssikursseja ei voi päätellä katsomalla menneitä käyriä, sama pätee asuntojen hintoihin. Se oppi käyrien kulusta on kuitenkin saatavissa, että se mikä menee ylös, tapaa tulla myös alas -- ennemmin tai myöhemmin.
Ainakin vanhojen kerrostaloasuntojen hintakäyrä näyttää nyt tavallista kiinnostavammalta. Sekä pääkaupunkiseudulla että koko Suomessa hinnat ovat yltämässä juuri sille tasolle, millä ne olivat 1980-luvun lopun kuumimpina aikoina. Jälkeenpäin tuon ajan hintoja on kuvattu kuplaksi.
Tämänhetkistä tilannetta ei toki voi verrata yksi yhteen puolentoista vuosikymmenen takaiseen. Rajua talouslamaa eivät nyt ennusta synkimmätkään pessimistit. Näin on esimerkiksi siksi, että yritysten talous on nyt keskimäärin paljon terveemmällä pohjalla kuin tuolloin. Myös kuluttajien odotukset ovat myönteiset, ja työllisyys vain kohentuu. 1990-luvun vaihteessa 15 prosentin ja sitäkin korkeammat lainankorot koituivat monille ylivoimaisiksi. Nyt puhutaan lainoista, joissa korko on toistakymmentä prosenttiyksikköä matalampi. Korkoeron merkitystä pienentää kyllä se, ettei hidas inflaatio juuri näverrä velkaa.
Viime vuosien uusi piirre on kuitenkin asuntolainojen kokojen kasvu. Moni ensiasunnon hankkija haluaa kerralla sen verran tilaa, että se riittää vuosiksi eteenpäin. Se on inhimillisesti ymmärrettävää, mutta ylittää monen velanmaksukyvyn. Joka kymmenes viime vuonna myönnetty asuntolaina oli jo yli 200 000 euroa. Mitä suurempi laina, sitä suurempi riski.
Kun kiinteistönvälitysala itse alkaa puhua hintojen nousun pysähtymisestä tai jopa laskun mahdollisuudesta, asunnon ostoa harkitsevan kannattaa valpastua. Välittäjien lyhyen edun mukaistahan on pikemminkin pitää yllä odotuksia nousevista hinnoista.
Suurimpiin välittäjiin kuuluva SKV kuitenkin esitti toissa viikolla arvion, jonka mukaan hinnannousu pysähtyisi tänä vuonna. SKV myös odottaa, että asuntojen kysyntä ylipäätään rauhoittuu ja myyntiajat pitenevät. Tuoreimmat merkit ainakin Oulusta jo osoittavat kerrostaloneliöiden hinnan laskeneen.
Asuntojen hintojen lievä lasku olisi eduksi erityisesti ensiasunnon hankkijoille. Myyjille ja myyntiä suunnitteleville se tietäisi odotuksia pienempää myyntivoittoa ja epäilemättä piteneviä myyntiaikoja. Jos Suomen asuntojen reaalihinnat pitkän nousun jälkeen hiukan nytkähtäisivät alaspäin tai ainakin tasoittuisivat, tilanne tervehtyisi. Se voi olla vain turha toivo niin kauan kuin tonteista on pulaa.