Syksy ja opiskelijoiden asuntopula näkyvät asuntomarkkinoilla. Vuokra-asunnot viedään käsistä eikä pienten asuntojen myyntihintoja juuri kysellä.
Asuntokauppa ei osoita laantumisen merkkejä, vaikka alkukesästä vielä niin kuviteltiin. Myös asuntojen hinnat nousevat jatkuvasti, vaikka asuntovälittäjät arvioivat, että hintapiikki taittuisi ja tasaantuisi kesän aikana. Toisin kävi.
Vuoden toisella neljänneksellä asuntojen hintojen nousuvauhti oli koko Suomessa nopeampaa kuin ensimmäisellä neljänneksellä. Jatkossa nousuvauhdin kuitenkin uskotaan hieman laantuvan asuntoluottojen määrällisestä kasvusta huolimatta.
Koko maassa asuntojen hinnat nousivat vuodessa keskimäärin runsaat seitsemän prosenttia. Poikkeus ovat muuttotappiopaikkakunnat, joissa asuntojen hinnat ovat olleet alkuvuonna laskussa. Esimerkiksi Rovaniemellä kerrostaloasuntojen hinnat ovat laskeneet jo reilun vuoden.
Vanhojen kerrostaloasuntojen hinnat nousivat alkuvuodesta reippaat kolme ja huhti-kesäkuussa jo lähes neljä prosenttia. Oulu oli kuitenkin poikkeus. Täällä hinnat nousivat ensimmäisellä neljänneksellä vajaat kolme ja toisella neljänneksellä vain puolitoista prosenttia. Mutta täälläkin hintojen nousuvauhti on inflaatiota suurempaa. Kaupunki kasvaa, joten asunnoistakin on jatkuva puute. Tarjonnan heikentyminen voikin näkyä hintojen nousuna ympäristökunnissa, joista vielä tähän saakka on saanut asuntoja kohtuuhinnoilla.
Loppukesänä hinnat ovat nousseet reippaasti nimenomaan opiskelupaikkakunnilla. Kun opiskelija-asuntoja ei ole riittävästi tarjolla ja vuokra-asunnot viedään käsistä, ainoa vaihtoehto on ostaa oma asunto. Pienten asuntojen kysyntä onkin räjähtänyt käsiin. Kun yhtä asuntoa tavoittelee useita ostajia, hinnat nousevat kysynnän ja tarjonnan lain perusteella.
Opiskelu- ja muuttovoittopaikkakuntien asuntojen hinnat tuskin halpenevat, vaikka hintojen tasaantumista odotetaan. Asia olisi tietenkin toinen, jos koko kansantalous ajautuisi 1990-luvun alun tapaiseen lamaan.
Asuntomarkkinat heijastavat sangen hyvin talouden tilaa. Kun asuntokauppa kuumenee ja karkaa hallitsemattomaksi, taloudessa voi odotella jonkinlaista notkahdusta, krapulaa. Esimerkiksi 1980-luvun lopulla hinnat saattoivat nousta kolmessa kuukaudessa jopa kymmenen prosenttia. Nyt nousua on jatkunut vuodesta 1996, mutta se on ollut 1980-luvun lopun aikoihin verrattuna maltillista.
Tästä huolimatta valtiovarainministeri Sauli Niinistö ja Hypoteekkiyhdistyksen toimitusjohtaja Matti Inha ovat varoitelleet asuntokaupan ylikuumenemisesta. Osasyynä varoitteluun on se, että asuntolainojen kysyntä näyttää jatkuvan ennätysvilkkaana. Kasvukeskuksissa ja erityisesti Helsingissä asuntojen hinnat ovat karkaamassa. Pääkaupungin keskustan asuntojen hinnat ovat nousseet niin hurjiksi, että keskituloinen palkansaaja voi vain haaveilla ostavansa asunnon sieltä.
Ylikuumenmishuolen taustalla ovat ankeat kokemukset. 1980-luvun hulluina vuosina ihmiset ajautuivat kahden asunnon loukkuun, menettivät molemmat ja joutuivat vuosikausiksi velkavankeuteen. Tämän ei enää toivota toistuvan.
Kun maailmantalous yskii ja korkotaso on vaarassa kääntyä taas nousuun, kotitalouksien on syytä olla tavanomaistakin huolellisempia. Asunto- ja muut velalla rahoitettavat hankkeet on viisasta mitoittaa niin, että vastuista kykenee selviytymään. Varaa kannattaa jättää koron nousulle ja yllättäville henkilökohtaisille tapahtumille.
On hyvä muistaa vanha suomalainen sananlasku: vara ei venettä kaada.