Pohjoismaissa asunnottomuus on yhä suuren joukon ongelma. Vaikka asunnottomien määrä ei ole juurikaan lisääntynyt, asunnottomuuden kesto on pidentynyt. Tutkijoiden mukaan se johtuu useimmiten asunnottoman moniongelmaisuudesta.
Asunnottomia arvioidaan olevan Suomessa 7 400, Norjassa 5 500, Tanskassa 5 200 ja Ruotsissa 17 800. Ruotsin asunnottomuusluvuissa on mukana myös tuettua asumista. Virallisten lukujen lisäksi asunnottomia voi olla paljon enemmänkin.
-- Pitkäaikainen asunnottomuus on vyyhti, joka kiertää taholta toiselle. Esimerkiksi asuntoviranomaiset eivät voi asunnon hakijalta kysyä mielenterveysongelmista, sanoo tutkija Sirkka-Liisa Kärkkäinen Stakesista. Yhteensovittaminen puuttuu, kun eri toimijat ajavat poliittisia tavoitteita ja omia etujaan.
Sosiaalinen asuntotarjonta on kuntien harteilla, kun perinteiset isot vuokraomistajat kuten Sato ja VVO ovat vetäytyneet markkinoilta. Asiantuntijat pohtivat ja vertailevat neljän maan tilannetta pohjoismaisessa asunnottomuusseminaarissa viikon lopulla Kuopiossa. Seminaari käsittelee asunnottomuutta myös ihmisoikeuskysymyksenä.
-- Asuminen on ihmisoikeus, mutta sen rikkomisesta ei voi kansallisesti valittaa mihinkään. Ainoa mahdollisuus on viedä asia EU:n tuomioistuimeen, mutta se vaatisi hyvän lakimiehen, huomautti väitöstutkija Jan-Erik Helenelund Vaasan yliopistosta. Hänen mukaansa on vanhentunut käsitys, että asunnottomat olisivat lähinnä muovipussimiehiä.
-- Nykyään suurin osa on eronneita miehiä, joilla on työpaikka. Mielenterveys- ja päihdeongelmien hoito tulisi ratkaista yhdessä asumiskysymyksen kanssa, Helenelund korosti.