Vammaiset nuoret haluavat asua entistä itsenäisemmin. Monille muutto kotoa on jopa välttämättömyys, kun ikääntyvät tai sairaat vanhemmat eivät enää kykene heitä hoitamaan. Sopivista asunnoista on kuitenkin kova uupelo. Oulun seudun kunnat ovatkin virittämässä yhteistyötä tilanteen korjaamiseksi.
Pohjaksi yhteistyölle on valmistunut selvitys vammaisten nuorten asunnontarpeesta Oulun lähikunnissa. Selvityksen tuloksia esiteltiin keskiviikkona Kempeleessä.
Aloitteen tekijänä asiassa ovat olleet liikuntavammaiset nuoret, heidän vanhempansa, alueella toimivat vammaisjärjestöt ja Lohipadon erityiskoulu. Selvityksessä ovat mukana Haukipudas, Kempele, Kiiminki, Liminka, Muhos, Pudasjärvi, Rantsila, Tyrnävä, Yli-Ii ja Ylikiiminki. Selvityksen on tehnyt vammaisjärjestöjen asumispalvelusäätiö ASPA. Vastaavia selvityksiä on tehty runsaasti eri puolilla maata.
Selvitys osoitti, että 15-30 -vuotiaiden vammaisten asunnontarve on merkittävä. 132:sta selvitykseen osallistuneesta kolmanneksella on lähitulevaisuudessa selkeä tarve muuttaa asumaan aiempaa itsenäisemmin. Kohdekunnissa on yhteensä noin 3 900.vammaista.
Vastanneista yli puolet asuu edelleen lapsuudenkodissa, projektivastaava Sari Saha ASPA:sta kertoo.
Sahan mukaan suurin muuttotarve ilmeni kehitysvammaisilla ja liikuntavammaisilla nuorilla. Vaikka valtaosa vammaisista on periaatteessa tyytyväinen nykyiseen asuntoon, löytyy elämästä monia syitä muuttaa muualle. Suurin muuttohaluun vaikuttava tekijä on yksinäisyys.
"Kotona asuvien vammaisten nuorten ainoa ihmissuhdeverkosto rakentuu vanhempien ja sisarusten varaan. Ystävyyden tarve on siksi iso", Saha luonnehtii.
Muita merkittäviä syitä ovat muun muassa ikääntyvät vanhemmat, pitkä matka palveluihin, oman huoneen puute, pelko ja turvattomuus, avun puute sekä asunnon varustelutaso.
Yhteisöasuminen kiinnostaa
Suurinta osaa vammaisista kiinnostaa yhteisömuotoinen asuminen esimerkiksi palvelu- tai ryhmäkodissa.
ASPA on laatinut selvityksen perusteella kunnille toimenpidesuositukset. Asumispalvelujen järjestäminen on ASPA:n mielestä paras hoitaa kuntien yhteistyönä. Se olisi myös taloudellista. Suurelle osalle vammaisista muuttaminen pois kotikunnasta ei ole ongelma: useimmat ovat valmiita lähtemään vaikkapa naapurikuntaan kunhan vain sopiva koti löytyy.
Liikuntavammaisille nuorille tulisi ensivaiheessa perustaa 8-12 -paikkainen asumispalveluryhmä. Tarvetta on myös hajautetuille palveluasunnoille, tukiasunnoille ja lyhytaikaiseen asumiseen tarkoitetuille palveluasunnoille. Lähes puolet vammaisista tarvitsee valmennusta itsenäisempään asumiseen.
Myös vammaisten tukipalveluihin on syytä panostaa. Yksinäisyyttä voidaan torjua esimerkiksi ystäväpalvelulla sekä kerho- ja harrastustoiminnan järjestämisellä.