Oulun Taskilan alueen asukkaiden elämänlaatuun on luvassa hartaasti odotettu parannus. Taskilaa ympäristöineen ovat vuosia piinanneet läheiseltä jätevedenpuhdistamolta aika ajoin leyhähtäneet, sietämättömiksi luonnehditut hajut, joilta asukkaiden on pitänyt suojautua suljettujen ikkunoiden taakse kuin vaarallisemmaltakin laskeumalta. Hajut ovat leijuneet jätevedenpuhdistamon kompostiaumoista niinä päivinä, kun aumoja on käännelty.
Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston päätös merkitsee yksiselitteisesti, että aumakompostoinnin on loputtava. Määräys sisältyy Taskilan jätevedenpuhdistamon saamaan ympäristölupaan. Oulun kaupunki sai virastolta vuoden määräajan selvittää muita puhdistamolietteen käsittelymenetelmiä. Käytännössä ongelman pitäisi poistua 2006, kun lietettä on määrä alkaa polttaa Oulun Energian suunnitellussa jätteenpolttolaitoksessa.
Ympäristölupaviraston päätös on asukkaiden voitto ja pitkälle myös heidän oman aktiivisuutensa ansiota. Alueella toimiva omakotiyhdistys on pitänyt hajuongelmaa esillä ja kerännyt vaatimustensa tueksi satoja nimiä.
Päätös on hyvä esimerkki siitä, että ruohonjuuritason toiminnalla voi saada tuloksia aikaan. Hajuongelma nostettiin esille silläkin uhalla, että asuinalueen maine voisi saada kolhuja. Tilanteen piinallisuus ei kuitenkaan ole jättänyt valinnanvaraa. Nyt Taskilan asumisviihtyvyys saadaan toivon mukaan tasolle, johon alueen asukkailla on oikeus.
Sinänsä lietteen käsittely on ollut järkevää, kestävän kehityksenkin mukaista toimintaa. Kaikki puhdistamosta syntyvä liete on kompostoitu, ja lopputuotteena on saatu viherrakentamisessa ja maanparannusaineena käytettävää kompostimultaa. Toppilassa hyvä ympäristötavoite on vain valitettavasti lyönyt korville toista olennaista tavoitetta, oikeutta viihtyisään asuinympäristöön.
Toppilan tapaus kertoo osaltaan siitä, että kansalaisten näkemys hyvästä asuinympäristöstä on tiukentunut. Esimerkiksi sellaisia tehtaiden hajuja, jotka vielä 20--30 vuotta sitten hyväksyttiin ikään kuin kaupunkiympäristöön kuuluvana, ei enää siedetä. Sama ilmiö on tullut näkyviin myös maaseudulla esimerkiksi suursikaloiden lupakiistoissa.
Kuntien kaavapäättäjiltä vaaditaan kaukonäköisyyttä. Hajuja aiheuttavaa toimintaa ei pidä sijoittaa asutuksen läheisyyteen eikä toisaalta pidä hyväksyä rakentamista liian lähelle jo olemassa olevia hajulähteitä.
paakirjoitus@kaleva.fi