Asuk­kai­den arjessa raja on jo me­net­tä­nyt mer­ki­tyk­sen­sä

Heli ja Jermi Tertsunen asuvat Kempeleen Linnakankaalla niin uudella alueella, etteivät hienot GPS-paikanninlaitteet tunne lainkaan

Heli ja Jermi Tertsunen asuvat Kempeleen Linnakankaalla niin uudella alueella, etteivät hienot GPS-paikanninlaitteet tunne lainkaan osoitetta. Niinpä perheen tuliterää omakotitaloa on lähestyttävä välietapin kautta. Lopussa avun tuo puhelinluettelon kartta, johon Kempeleen kunta on kiitettävästi lisännyt uusimman asuntoalueen kuvan.

Postilaatikon nimi varmistaa lopussa, että Tertsusilla ollaan, ei naapurissa.

Tertsusen pariskunta ja vajaan kuukauden ikäinen esikoinen - tyttövauva - saavat täällä hakemaansa rauhaa ja maaseutumaisuutta yllin kyllin. He asuvat Linnakankaan reunalla, rajametsikön reunassa. 122 neliön omakotitalosta on puolitoista kilometriä Ouluntulliin eli kaupungin rajalle.

Tonttihakemuksensa pariskunta jätti viime syksynä Kempeleeseen sillä mielellä, että "katsotaan sitten".

Tertsusia lykästi. He pääsivät kuudensina valitsemaan tontin jaettavina olleista 40 rakennuspaikasta. Hakijoita oli melkein neljä kertaa enemmän kuin tontteja.

Nyt on suurin työ jo ohi. Perhe muutti uuteen kotiin syyskuun alussa.

Perheen silmäterä lepää rauhallisesti äidin sylissä upouudessa olohuoneessa, vaikka hänen vatsaansa kipristelee vähän syönnin jälkeen. Linnakankaalla on pikkuiselle vielä paljon ihmeellistä katsottavaa.

Tertsuset ovat tyytyväisiä uuteen asuinpaikkaansa: ulkoilureitteihin, Zeppeliiniin, Oulun kaupungin palveluihin ja Kempeleen kunnan teknisen toimiston väen ystävällisyyteen.

"Jermin sisko rakentaa Ouluun, ja siellä kohtelu on paljon byrokraattisempaa", Heli Tertsunen sanoo.

Sitä hän päivittelee, että kaukolämpö loppuu Oulun puolelle Metsokankaalle. Niinpä perheellä on sähkölämmitys, jonka lisäksi lämpöä antaa varaava leivinuuni.

"Kuntien pitäisi tehdä paljon enemmän yhteistyötä toistensa kanssa. Niiden täytyisi olla yhteydessä myös kaikenlaisiin valokaapeli- ja lämpöyhtiöihin", mies säestää.

Rakennettavassa Linnakangas-talossa on koulu ja päiväkoti. "Terveyskeskus on Kempeleen kirkolla seitsemän kilometrin päässä, eikä kunnasta ole luvattu terveysasemaa tänne itäosaan. Rahat ovat ilmeisesti loppu", Heli Tertsunen ihmettelee ja lähettää terveysasema tänne -terveisiä päättäjille.

Neuvolan etäisyys ei ole ollut vielä hankala, koska terveydenhoitaja on käynyt katsomassa tyttöä kotona.

"Esimerkiksi Limingan Tupoksessa on neuvola", Heli Tertsunen miettii.

Kuntien rajoilla ei ole Tertsusille juuri merkitystä. "Jos kuntia ei yhdistetä, kannattaisi palveluja ja suunnittelua yhdistää entistä enemmän", Jermi Tertsunen tähdentää.

Veroprosentit ja tariffien hinnat eivät ratkaisseet ylivieskalaislähtöisten Tertsusten asuinpaikan valintaa.

"Työmatkat ja yhteydet painavat paljon", ympäristökeskuksen kalabiologina työskentelevä Jermi Tertsunen sanoo.

Oulun puolella Juutisten vauva haukottelee ja katsoo kirkkain silmin maailman menoa. Vain muutamaa päivää Tertsusten tyttöä vanhemmalla pojalla ei ole vatsavaivoja. "Kolmannesta lapsesta osaa jo nauttia. Ei hötkyile pienistä", äiti Salla Juutinen myhäilee.

Kaksi vanhempaa lasta, kuusivuotias Liina ja kaksivuotias Aarne, on häädetty kodista vähäksi aikaa, jotta ajatukset kuuluisivat päivän normaalimylläkän yli.

Juutiset odottavat väliaikaisessa vuokrakolmiossaan Oulun vanhassa Kaakkurissa joulua. Silloin heidän hulppean 168-neliöisen omakotitalonsa on määrä valmistua. Talo nousee Metsokankaalle puolen kilometrin päähän Kempeleen ja Oulun rajasta.

"Harrastuksena on nyt rautakaupasta ostaminen", Jussi Juutinen nauraa.

Limingassa omakotitalossa asunut tradenomiperhe päätti hakea Metsokankaan vuokratonttia viime syksynä hakupäivän viimeisenä iltana. He joutuivat avoimen ryhmän arvontaan, jossa vain joka kymmenes hakija saa tontin.

Juutisia onnisti: 800 neliön vuokratontti osui heille. Jos he olisivat joutuneet ostamaan 47,50 euroa neliöltä maksavan tontin, he olisivat joutuneet mielestään liian tiukoille.

Työmatkat käänsivät Juutiset Limigasta Ouluun. Salla on töissä kaupungissa lakiasiaintoimistossa ja Jussi projektipäällikkönä ohjelmistotoimistossa teknologiakylässä. Yhteydet Metsokankaalta ovat kohtuulliset.

Perhe ei luota aikaisempien kokemustensa vuoksi kaikkiin kaupungin lupauksiin. Kun Juutiset asuivat vuosia sitten Kaakkurissa, palvelut laahasivat pahasti perässä.

"Toivottavasti Metsokankaan monitoimitalo valmistuu aikataulussaan eli sitten, kun Liina menee eskariin", Salla Juutinen huolehtii.

Limingassa asuessaan perhe tottui asioimaan Zeppelinissä. Samoin he aikovat tehdä jatkossakin, koska Kaakkurin ostoskeskus ei miellytä ainakaan vielä. He toivovat Metsokankaalle lähikauppaa, ettei kaikkia tavaroita tarvitsisi rahdata marketeista.

Oulun ja Kempeleen raja ei häiritse Juutisia tippaakaan.

"Emme ole edes pysähtyneet ajattelemaan asiaa. Saattaa olla, että siitä on kempeleläisille haittaa, mutta meille asia on ihan sama", Jussi Juutinen sanoo.

Ilmoita asiavirheestä