Geneven sopimuksesta on tullut uusi juonne Oulun kallioparkkikeskustelussa. Ydinkeskustan asukasyhdistys aikoo nyt ladata sananmukaisesti kovat piippuun ja ottaa asiasta selkoa eduskunnan oikeusasiamieheltä tai viime kädessä Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimelta, jos Oulun kaupungin päättäjät eivät sopimuksen sisältöä ymmärrä.
Oulun ydinkeskustan asukasyhdistyksen puheenjohtaja Erkki Rautiainen vetoaa muun muassa Helsingin yliopiston julkisoikeuden professorin Lars Erikssonin kantaan, jonka mukaan Geneven sopimus lisäpöytäkirjoineen selkeästi kieltää sotilaskohteiden sijoittamisen asutusalueen läheisyyteen. Samoilla linjoilla on myös pääesikunnan oikeudellinen osasto. Näin siis Pohjoisen maanpuolustuksen esikunnan sijoittaminen kaupungin keskustan alle kalliotiloihin olisi Geneven sopimuksen vastaista.
"Oulun tapauksessa siviilihenkilöt joutuisivat suojaamaan sotilaita, vaikka puolustusvoimain päätarkoitus on suojata siviiliväestöä", kauhistelee Rautiainen.
Aiemmin valtuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen Jouko Arranto (kok) on ihmetellyt puolustusvoimien Oulun kaupunginhallitukselle välittämää tietoa, ettei Suomessa kukaan pysty kyseistä sopimusta tulkitsemaan. "Samassa 9. syyskuuta pidetyssä kokouksessa muutkin kummastelivat asiaa." Tulkinta pitäisi olla Arrannon mielestä selvillä viimeistään ensi maanantaina, jolloin Oulun kaupunginvaltuusto kokoontuu päättämään kallioparkin jatkosta.
Kenraalimajuri Heikki Tilander Pohjoisen maanpuolustusalueen esikunnasta on tulkinnut asian niin, että Geneven yleissopimusten ja lisäpöytäkirjojen sotilaskohteiden sijoittamista koskevat määräykset sitovat jäsenmaita vain aseellisen selkkauksen aikana.
Julkisoikeuden professori Lars Erikssonin mielestä tulkinta on kuitenkin kestämätön: "Tällaiset artiklat menettäisivät kokonaan merkityksensä, jos ne koskisivat ainoastaan sota-aikaa."
Eriksson huomauttaa, että esimerkiksi johtokeskusten rakentaminen kestää yleensä ainakin pari kolme vuotta ja siinä ajassa sodat olisi jo sodittu.
Puolustusvoimien esikunnan kanta, että Geneven sopimus koskisi vain sota-aikaa, tuli hiljattain esiin myös Espoossa. Helsingin sotilaspiirin esikunta aiottiin siirtää asutusalueen lähelle Espoon Lintuvaaraan, mutta kaupunginvaltuusto ei lopulta myöntänyt siihen lupaa ja johtokeskukselle joudutaan nyt etsimään tilat muualta.
Viime kädessä perusteluina olivat liikenneongelmat, mutta käydyssä keskustelussa tuli voimakkaasti esille myös Geneven sopimus ja sen tulkinta. Professori Eriksson antoi asiasta oman asiantuntijalausuntonsa, jossa piti johtokeskuksen sijoittamista asutuksen yhteyteen Geneven sopimuksen ja nimenomaan sen ensimmäisen lisäpöytäkirjan vastaisena. Myös pääesikunnan oikeudellinen osasto oli tällä kannalla eli eri mieltä kuin kenraalikunta.
"Kyseessä on muuten 58:s artikla, jossa sanotaan: Selkkauksen osapuolet pyrkivät mahdollisimman suuressa määrin välttämään sotilaskohteitten sijoittamista taajamien läheisyyteen", huomauttaa Eriksson.
Johtokeskukset ovat "hyökkäykselle sallittuja" sotilaskohteita, joiden kimppuun sodan sattuessa käydään ensimmäisenä. Muotoilu "pyrkivät välttämään" taas merkitsee Erikssonin mielestä sitä, että jos johtokeskus kaikesta huolimatta sijoitettaisiin asutuksen yhteyteen, täytyy olla olemassa erittäin tehokkaat evakuointisuunnitelmat. "Toisin sanoen koko Oulun keskustan väestö pitäisi pystyä siirtämään hyvin nopeasti väestösuojiin."