Useimmiten tulipalon aiheuttaja löytyy peiliin katsomalla. Onnettomuuksien yhteinen nimittäjä on ihmisten huolimattomuus. Kun palovaroittimet tulivat vuonna 1999 lakisääteisiksi, palokuolemien määrä laski. Nyt ne ovat jyrkästi nousseet." Riskienhallintapäällikkö Jari Lepistö Jokilaaksojen pelastuslaitos.
Alkuvuoden palokuolemat ovat puhuttaneet. Aina kun tulipalossa kuolee ihmisiä, tutkinta palon syystä siirtyy poliisille. Lepistö pahoittelee, ettei tieto pelastuslaitosten ja poliisin välillä kulje vielä niin hyvin, että voitaisiin vetää selkeitä johtopäätöksiä onnettomuuksien syistä.
Oma mielipide hänellä kuitenkin on: "Kyllä perimmäinen syy on ihmisten ajattelemattomuus, huolimattomuus tai välinpitämättömyys." Esimerkiksi palovaroittimien patteri on poistettu tai se on vanha, sähkölaitteisiin on kertynyt pölyä, palotarkastuksissa annetut korjausmääräykset on laiminlyöty tai sammutusvälineet puuttuvat.
Ei televisio eikä liedelle jäänyt rasvakattila sytytä tulipaloa, vaan ihmisten toiminta niiden takana.
Palo- ja pelastusviranomaisten tehtävä on myös ehkäistä onnettomuuksia. "Palotarkastukset eivät ole kyttäyskeikkoja, niitä tehdään asumisturvallisuuden parantamiseksi", Lepistö korostaa. Kotitalouksiin lakisääteiset palotarkastukset tehdään kymmenen vuoden välein, ja niitä tekee useimmiten palomies.
Tarkastusten alkamisesta ilmoitetaan lehdessä tai postilaatikkoon jaettavalla ilmoituksella. Lepistö muistuttaa, että tarkastaja on päästettävä kaikkiin kohteisiin. Mikäli on kyseessä yli viiden huoneiston asuintalo, pitäisi tarkastajalle esittää kiinteistön pelastussuunnitelma. Valitettavan usein suunnitelma kuitenkin puuttuu.
Kun tarkastaja löytää huomautettavaa, korjauksille annetaan takaraja, josta voidaan sopia kiinteistön omistajan kanssa. Jos jokin onnettomuus tapahtuu, eikä korjauksia ole tehty, vakuutusyhtiöt voivat evätä korvaukset osittain tai kokonaan.
Tarkastuksessa katsotaan, että rakennuksessa on osoitenumero ja kulkuväylät ja rakennuksen poistumistiet ovat kunnossa. Savuhormien kunto ja kattoturvatuotteiden asiallisuus tarkastetaan, koska nuohoojan turvallisuus on kiinteistönomistajan vastuulla.
Tarkastuksessa katsotaan edelleen, että toimivia palovaroittimia on riittävästi, eli yksi jokaista asuinkerrosta kohti. Lisäksi suositellaan, että niitä on kaikissa makuuhuoneissa.
Lämmityslaitteiden ja kiukaiden tulee olla asiallisesti asennettu ja huollettu. Lepistö korostaa, että tarkastusten yhteydessä on hyvä mahdollisuus kysyä kodin muistakin turvallisuusasioista.
Häkää on aistein mahdoton havaita. Varaavien takkojen yleistyminen on riskitekijä, jollei opetella oikeaa lämmitystapaa. "Hiillosta ei saa enää olla, kun pelti suljetaan, muuten saattaa huoneilmassa esiintyä häkäkaasua", Lepistö sanoo.
Häkävaroittimia on markkinoilla monenlaisia. Niitä on erillisenä tai palovaroittimeen yhdistettynä, kattoon tai seinään asennettavina. Lepistön mukaan varmimpia varoittimia ovat sellaiset, jotka voidaan kytkeä sähköverkkoon. Yleistymässä ovat muuhun kodin turvallisuusjärjestelmään, esimerkiksi murtohälyttimiin kytketyt varoittimet, mutta aivan tavalliset patterivetoiset riittävät, kunhan ovat kunnossa.
Asennusohjeet on syytä lukea ja niitä noudattaa.
Sammutusvälineitä pitäisi olla jokaisessa kodissa. Sammutuspeitettä suositellaan jokaiseen huoneistoon. Se on hyvä väline pienten palojen, kuten rasvakattilan, roskiksen tai pienen kodinkoneen sammuttamiseen. Vielä parempi sammutin on vähintään kuuden kilon jauhe- tai nestesammutin, kun se on muistettu pitää toimintakunnossa.
Sammutin suositellaan mallista riippumatta huollatettavaksi valtuutetulla sammutinhuoltajalla kahden vuoden välein.