Ministeri Suvi Lindén tietää, että kunniamerkit ansaitsevat arvoisensa ympäristön. Hyvissä ajoin ennen linnan juhlia, hän kävi sovittamassa oululaisessa kultaseppäliikkeessä korua, jonka hän saa käyttöönsä vain yhtä päivää varten.
"Minulla on kaksi pukuvaihtoehtoa. Tämä koru vaikuttaa, kumpaan päädyn ja niiden täytyy sopia sitten kunniamerkkeihin", Lindén kertoo.
Koru ei ole mikä tahansa koru, ministeri palauttaa sen itsenäisyyspäivän jälkeen tekijälleen, kellolaiselle Markus Reinikalle, joka hakee korulla mestarin arvonimeä.
Ansio- ja kunniamerkkejä kannettaessa on muistettava monta asiaa. Miehillä pukuvaatimus on yksinkertainen; joko tumma puku tai frakki. Smokki ei sovellu kunniamerkkien kanssa. Naisten on otettava asussaan huomioon paljon enemmän.
"Koru ei saa taistella huomiosta merkkien kanssa. Missään nimessä ei saa pitää samaan aikaan mitään rintaneuloja tai pissejä", muistuttaa tapakouluttaja Kaarina Suonperä.
Hän katselee linnan juhlia usein hymyn kare huulillaan.
"Niin monenlaista kantajaa löytyy. Kunpa ihmiset säilyttäisivät merkkien kotelon ja sen mukana tulevat ohjeet. Niistä voi aina tarkistaa, jos itse unohtaa."
Lindén kantaa mielellään
Lindénin rintapielessä ovat Suomen Valkoisen Ruusun komentajamerkki sekä kaksiosainen Viron Maarianmaan ristin ritarikunnan ensimmäisen luokan kunniamerkki.
"Kotimaasta saadut merkit sijoitetaan aina sydäntä lähimmäksi. Niiden paino asettaa kankaalle vaatimuksia, joten tarvitaan usein vahvistuksia. Ompelutan merkit kiinni, jotta ne varmasti pysyisivät. Jos lisäksi juhla-asu on olkaimeton, niin on aina vaara, että merkit vetävät toista puolta alaspäin", ministeri naurahtaa.
"Kunnioitan saamiani merkkejä, joka on johtanut siihen, että makuni on tullut yksinkertaisemmaksi. En pue päälleni rimpsuja ja rampsuja, enkä mitään kirjavaa. Nykyisin on niin vähän tilaisuuksia, joissa merkit voi pukea päälleen, mutta teen sen mielelläni,"
Merkkejä voidaan pitää vaikka perhejuhlissa, jos tilaisuuden kutsuja niin haluaa.
"Juhlallisuus ja arvokkuus ovat tärkeintä. Ja korostan, että uimamaisterin merkki pitää jättää kotiin, toisin kuin hengenpelastusmerkki, joka on ansaittu", tapakouluttaja Suonperä muistuttaa.
Jaakonsaari ei viihdy
Kaikki eivät kuitenkaan halua merkkejä rintaansa laittaa. Tästä esimerkkinä EU-parlamentaarikko Liisa Jaakonsaari, joka on saanut useita kunniamerkkejä, jotka liittyvät hänen pitkään uraansa.
"En ole koskaan käyttänyt merkkejä, en itsenäisyysjuhlissa enkä muutenkaan, koska mielestäni ne kuuluvat menneeseen maailmaan", hän perustelee.
"Tuntisin oloni epämukavaksi, jos kantaisin kaikkia saamiani ansiomerkkejä. Se on fiiliskysymys. Monta kertaa ansiomerkittä ja tunnustusta jäävät todelliset arjen sankarit. Muistaakseni myöskään Rafael Paasio tai Erkki Tuomiojakaan eivät ole pitäneet ansiomerkkejä. Jos joku niissä viihtyy, niin siitä vaan," toteaa Jaakonsaari.
Tapakouluttaja Kaarina Suonperä paheksuu, jos kutsusta huolimatta kunniamerkit jätetään pois.
"Täytyy muistaa, että kunniamerkki on aina tunnustus. Silloin täytyy miettiä kumpi on tärkeämpää, oma mieltymys vai ansio. Myös merkin antajaa on kunnioitettava, sekä niitä, jota ovat merkkejä anoneet, mutteivät ole niitä saaneet."