Viime päivinä esimerkiksi Kalevan palstoilla on käyty ajoittain jopa kiivastakin keskustelua Oulun museoiden tulevaisuudesta ja siihen liittyen myös mahdollisesta kulttuuripääkaupunkihankkeesta.
Aihe on herättänyt runsaasti huomiota myös alan valtakunnallisten vaikuttajien keskuudessa, mikä kertoo siitä, että Oulun alueeseen liittyvä kulttuuriperinne on valtakunnallisesti merkittävää.
Vaikka käsite kulttuuri sisältää laajasti ymmärrettynä kaiken sen, mitä ihminen tekee ja on tehnyt, niin kuitenkin, kun puhutaan tässä yhteydessä kulttuurista, se on tulkittava suppeammin. Eli kulttuuri tarkoittaa lähinnä erilaisia kulttuurilaitoksia ja yhteisöjä, niiden ja yksityisten ihmisten uutta luovaa toimintaa sekä kulttuuriperinteen arvostamista ja kunnioittamista. Tästä näkökulmasta esillä olevat museosuunnitelmat eivät näytä oikein hyvin tukevan tätä kulttuurimääritelmää.
Mitä sitten pitäisi tehdä, jotta tässä asiassa päästäisiin eteenpäin ja samalla luotaisiin jotain uutta, jolla saattaisi olla merkitystä myös kulttuuripääkaupunkihankkeen toteuttamiseksi?
Kuten Suomen arkeologian professorit ovat Kalevassa todenneet, Kierikki on sekä kansallisesti että kansainvälisesti erittäin merkittävä arkeologinen kohde, jonka edelleen kehittämisestä Oulun kaupunki voi olla vain ylpeä. Nyt on hyvä hetki markkinoida keskusta ja tuoda sen kautta alue entistä laajemman valtakunnallisen yleisön tietouteen.
Puolestaan museoiden kehittämisen yhteydessä on syytä katsoa koko kaunista jokisuistoa ja nostaa sen historialliset ja kulttuuriset arvot entistä vahvemmin esille sekä unohtaa kaavaillut suuret rakennushankkeet Hupisaarten paratiisipuistoon.
Alueelle voisi luoda Kyösti Oikarisen viittaama (Kaleva 9.1./Lukijalta) suuri lasten kulttuurikeskus ja valtakunnallisesti varsin merkittävä museokeskus tietomaa sen osana.
Åströmin vanha tehdasmiljöö rakennuksineen tarjoaa museokeskukselle oivallisen paikan. Rakennuksilla on pitkä oma tarinansa tehtaan perustamisesta vuodesta 1863 alkaen. Kunnostuksen jälkeen päärakennukseen voitaisiin sijoittaa Oulun kaikki museotoiminnat kokoelmineen eläinmuseosta alkaen ja rakentaa Kasarmintien ylittävä kävelysilta taidemuseoon.
Nykyisestä Ainolan museorakennuksesta ympäristöineen kehitettäisiin puolestaan lasten kulttuurikeskus erilaisine toimintoineen, joka liittyisi nykyisen keskusleikkipuiston alueeseen. Rakennukseen voisi sisällyttää esimerkiksi Koiramäki-tyyppiset kokoelmat ja näyttelyt.
Tällä tavoin Oulu voisi tuoda valtakunnallisesti entistä enemmän esille sitä, kuinka kaupungille ovat tärkeitä lapset ja nuoret. Lasten kulttuurikeskuksena alueella olisi oma lapsiin liittyvä tarinansa, sillä sijaitsihan siinä aivan vieressä vuosina 1901-1940 toiminut Ainolan lastentarha. Kaunis rakennus tuhoutui talvisodan pommituksissa.
Näiden suunnitelmien toteuttamisen jälkeen meillä oululaisilla olisi koko alueelle kaupungin perustamisesta alkaen oma hieno tarinansa, jota voisimme ylpeinä kertoa kaikille vierailijoille.
Uskoisin, että näillä eväillä meillä olisi entistä suurempi mahdollisuus kilpailla asemasta kulttuuripääkaupunkina, mutta kuitenkin ennen kaikkea kunnioittaa vanhaa perinnettä ja samalla luoda lasten ja nuorten kautta uutta tulevaisuutta.
Olavi K. Fält
historian emeritusprofessori
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.