Ehdotuksella opettajankoulutuksen rajusta vähennyksestä Oulun yliopistosta on huterat perustelut. Työryhmä näyttää kaiken lisäksi pelanneen sulle-mulle -peliä, jossa häviäjät oli valittu jo etukäteen.
Päättyneellä viikolla esityksensä jättänyt opetusministeriön työryhmä kaatoi kylmää vettä Pohjois- ja Itä-Suomen ihmisten niskaan. Opettajankoulutustarpeita vuoteen 2020 selvittänyt ryhmä esitti alan koulutuspaikkojen siirtoa näiltä alueilta pääkaupunkiseudulle. Tarkemmin sanottuna työryhmä ehdottaa, että 2010 Oulun ja Joensuun yliopistojen luokanopettajakoulutuksen määriä pienennetään yhteensä 40-50 paikkaa. Koulutusta pitäisi siirtää pääkaupunkiseudulle, koska oppilasmäärät kasvavat siellä.
Perustelun jälkiosa pitää paikkansa, mutta siitä tehdyt päätelmät ovat hätäisiä. Vastavalmistuneet opettajat ovat tähänkin asti liikkuneet työn perässä sinne, missä työtä on ollut tarjolla. Moni Oulussa, Kajaanissa tai Savonlinnassa koulutettu opettaja on suunnannut pääkaupunkiseudulle, koska siellä työtä on ollut tarjolla. Muuttajia olisi epäilemättä ollut vielä enemmän, jos pääkaupunkiseudulla olisi mahdollista saada edullisempia asuntoja ja miellyttävämpiä elinympäristöjä.
Nyt näiden pääkaupunkiseudun hoitamattomien ongelmien maksajia haetaan Pohjois- ja Itä-Suomesta. Pohjoisessa työryhmän tähtäimen ristikossa ovat ilmeisesti Oulun yliopiston alainen opettajankoulutusyksikkö Kajaanissa ja idässä Joensuun yliopiston alainen yksikkö Savonlinnassa.
Vaikka ehdotuksessa ei suoraan vedetä näiden yksiköiden päälle punaista raksia, uhka paljastuu tekstistä: emoyliopistosta erillään olevat koulutusyksiköt ovat työryhmän mukaan olemassa ennen kaikkea aluepoliittisin perustein. Niitä ei tarvita koulutustarpeen tai tutkimuksellisen vahvuuden vuoksi.
Jos työryhmää voi jostakin kiittää, niin siitä, että se paljastaa kiertelemättä asenteensa: kouluttaminen Suomen vähäväkisemmillä seuduilla on aluepolitiikkaa. Sen omaa linjaa voi vastavuoroisesti kutsua ajan henkeä noudattelevaksi yksioikoiseksi keskittämispolitiikaksi. Eikö tällainenkin ole aluepolitiikkaa, tällä kertaa pääkaupunkiseudun hyväksi?
"Aluepolitikkaa" on toteutettu Kajaanissa seminaarissa ja myöhemmin opettajankoulutusyksikössä jo 107 vuotta. Tulokset ovat olleet upeat sekä Kainuun että muun Suomen kannalta. Muutama vuosi sitten esimerkiksi Opetusalan ammattijärjestö OAJ palkitsi yksikön vuoden oppilaitoksen tittelillä.
On turha kiistää, etteikö Kajaanin yksiköllä olisi alueellista merkitystä. Seuraavaksi voi kuitenkin kysyä, mitä heikkoa siinä on. Kajaanin yliopistokeskuksen näivettyminen olisi kova isku Kajaanille ja koko Kainuulle. Seurauksia pitäisi todennäköisesti ryhtyä korvaamaan toisilla julkisen vallan toimilla.
Työryhmän tekemiin johtopäätöksiin ja työryhmän kokoonpanoon liittyy yksi erittäin kiusallinen piirre. Yliopistoedustus ryhmässä on Helsingistä, Jyväskylästä ja Åbo Akademista. Tällä kokoonpanolla sitten ehdotetaan koulutuksen lisäämistä missäpä muualla kuin Helsingin yliopistossa, Jyväskylän yliopistossa ja Åbo Akademissa.
Olivatko työryhmältä toivotut esitykset mietitty ministeriössä etukäteen, minkä perusteella sitten valittiin ryhmän kokoonpano? Vai onko työryhmä yksinkertaisesti harrastanut perinteistä sulle-mulle -politiikkaa, jossa ulkopuolisia tahoja kyllä kuullaan, muttei oteta huomioon? Astian maku on ehdotuksessa vahva.