Heinä-elokuun vaihteen myrskyt Asta ja Veera kaatoivat nurin aikamoisen määrän metsää.
Metsäteollisuus ry laski metsäfirmojen ostaneen elokuussa yksityismetsistä 4,8 miljoonaa kuutiota puuta, määrästä noin 2 miljoonaa kuutiota oli myrskyjen kaatamia runkoja.
Vaikka myrskyt vauhdittivatkin puukauppaa elokuussa, ei niillä Metsäteollisuus ry:n mukaan ole merkittävää vaikutusta teollisuuden vuotuiseen puunkäyttöön, koska tuhot ovat olleet hyvin paikallisia.
Uhanalaisten lajien näkökannalta paikallisetkin myrskyt olivat kuitenkin onnenpotku: nyt metsiin olisi syntymässä lahopuuta reilusti kääpien ja koppakuoriaisten asuttavaksi.
Lahopuuta on nykyisissä talousmetsissä aivan liian vähän, jotta niistä riippuvaisten lajien kannat pysyisivät voimissaan.
Vuoden 2000 uhanalaisuusarvioinnin mukaan lahopuun väheneminen on ensisijainen uhanalaisuuden syy 159:lle jo uhanalaiseksi luokitellulle lajille. Tämä lajisto koostuu lähes kokonaan selkärangattomista, jäkälistä ja sienistä.
Nämä 159 ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu, sillä metsälajeista lähes neljänneksen eli noin 4 000--5 000 lajin arvioidaan olevan riippuvaisia lahopuusta.
Nykyisen metsänkäsittelyn jäljiltä lahopuuta jää metsiin mitätön määrä. Valtakunnan metsien viimeisimmän inventoinnin perusteella Suomen metsissä on kuollutta puuta keskimäärin 5,4 kuutiota hehtaarilla.
Etelä-Suomen puuntuotannon metsämaalla lahopuuta on keskimäärin vain 3,3 kuutiota hehtaarilla, monin paikoin vielä niukemmin.
Vertailun vuoksi: Etelä-Suomen vanhoissa, luonnontilaisissa männiköissä ja kuusikoissa lahopuuta on noin 50--120 kuutiota hehtaarilla, myrskyjen jälkeen tätäkin runsaammin.
Uhanalaisten lajien kannalta kynnysarvona voi pitää lukua 20 kuutiota hehtaarilla. Jos lahopuuta on tätä vähemmän, uhanalaisia lajeja ei metsästä todennäköisesti löydy.
Kääntäen tämä tarkoittaa sitä, että kuolleen puun määrän kasvattaminen talousmetsissä viidestä kuutiosta hehtaarilla kymmeneen ei auta uhanalaisia lajeja vielä mitenkään.
Onkin tärkeää, että runsaslahopuisia luonnonsuojelualueita on olemassa ja että niitä perustetaan nykyistä enemmän. Kesän myrskyt tarjoavat tähän hyvän mahdollisuuden.
Ympäristöhallinnon reagointi myrskytuhoihin on hidasta. Siksi oli ilahduttavaa, että Metsäyhtiö Tornator ilmoitti perustavansa metsien monimuotoisuutta turvaavan yksityisen suojelualueen Ruokolahdelle alueelle.
73 hehtaarin runsaspuustoinen alue sisältää monipuolisen metsälajiston sekä merkittävästi Asta-myrskyn kaatamaa järeää puustoa.
Perustettava suojelualue jätetään pysyvästi metsätaloustoimien ulkopuolelle, ja sen annetaan kehittyä pikkuhiljaa kohti luonnontilaisuutta.
Tornatorin tapauksessa päätöstä vauhditti se, että yhtiö oli jo aiemmin päättänyt suojella osan alueen metsistä, ja neuvottelut ympäristöhallinnon kanssa olivat jo meneillään.
Nyt ehtisivät vielä muutkin metsänomistajat suojelutalkoisiin. Esimerkiksi kunnat ja seurakunnat voisivat suojella myrskytuhoja kokeneita metsiään. Mikään ei estä yksityisiä maanomistajiakaan tarjoamasta metsiään suojeluun.
Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelmassa myrskytuhometsät mainitaan omana mahdollisesti suojeltavana, monimuotoisuutta lisäävänä kohteena.
Eurokin voi toimia päätöksenteossa konsulttina, sillä osa myrskyssä kärsineistä metsäkohteista on hankala ja kallis korjata ja uudistaa.
Silloin myynti suojelutarkoituksiin voi tuoda tuhoutuneelle metsälle paremman korvauksen kuin myrskyssä kärsineen puun myynti.