Pori Porissa eletään pitkästä aikaa suurta kiekkohurmosta. Ässien uskomaton menestys on ykköspuheenaihe liikuit sitten missä päin tahansa karhukaupunkia.
Porissa on toki ennenkin oltu vähän samankaltaisessa tilanteessa. Kolmea mestaruutta, ensin Karhuissa (1965), sittemmin Ässissä (1971 ja 1978) juhlinut Lasse Heikkilä, jääkiekkoleijona numero 49, pitää tämän hetken tilannetta hyvin samankaltaisena kun kausia 1965 ja 1971.
- Eihän meiltä silloinkaan kukaan odottanut menestystä. Tultiin takaa kuin hiipimällä mestareiksi, Heikkilä sanoo.
- Vuoden 1978 mestaruus tuli loistavalla joukkueella. Meillä oli 6-7 maajoukkuepelaajaa, joten tältä pohjalta mestaruus ei ollut silloin yllätys. Nyt ollaan aivan samanlaisessa tilanteessa kuin 1965 ja 1971. Eiväthän mediaväen asiantuntijat antaneet Ässille mitään mahdollisuuksia. On myönnettävä, etten itsekään uskonut kauden alkaessa, että Ässät rynnistää näin pitkälle.
Heikkilän mielestä Ässien vahvuus on ollut nimenomaan joukkuepelaaminen.
- Siinä Ässät oli edellä sekä Tapparaa ja Kärppiä. Meillä oli 1978 mestarijoukkueessa "Vellu" (Veli-Pekka Ketola) suuri tähti, muttei mestaruus yksin hänen ansiotaan ollut. Ei kukaan voi voittaa yksinään. Siihen tarvitaan aina kaikkien panos, yhteishenki ja ääretön halu voittaa. Siinä valmentaja Mika Toivola on onnistunut täydellisesti, Heikkilä sanoo.
Kiekkomies korostaa, että joukkuehurmos löytyy työnteosta. - Kuka puhui kauden alussa Forsbackasta, kuka Rauteesta, kuka Kaipaisesta. Kauden jatkuessa esimerkiksi juuri nämä kolme pelaajaa ovat nousseet toki muiden lisäksi vahvaksi osaksi joukkuetta. Ässien vahvuus on ollut pudotuspeleissä siinä, että sillä on pistää jäälle neljä kentällistä kovan työmoraalinen omaavaa viisikkoa, Heikkilä näkee.
Pala kurkussa ja
tippa silmäkulmassa
Kun Ässät nujersi Tapparan ratkaisevassa finaalissa 1978, oli hallissa epävirallisten tietojen mukaan lähes 12 000 katsojaa. Viralliseksi luvuksi ilmoitettiin 9 364.
"Halli oli kuin nuijalla lyöty. Tunnelma oli todella mahtava. Ihmiset olivat kiipeilleet kioskien katoille ja seinämainoksien päälle. Suuri osa katsojista ei varmasti nähnyt yhtään mitään." Näin muistelee Kari Makkonen ratkaisuottelua porilaisen jääkiekkoilun historiaa peilaavassa kirjassa "Pitkä laukaus".
- Tunnelma oli todella upea, mutta nykyinen hurmos katsomossa on ollut aivan uskomaton. Pala kurkussa ja tippa silmäkulmassa tässä on itsekin seurattu kotijoukkueen taistelua. Kauan tätä on odotettu, mutta se on on kannattanut. Yllätykset ovat urheilun suola - jääkiekossakin, Heikkilä toteaa.
Ässien finaalivastustaja selviää torstaina. Lasse Heikkilän mielestä HIFK olisi ehkä Ässille sopivampi vastustaja kuin mahtavasti liikkuva HPK.
- Jos Ässät pystyy pelaamaan niin kuin se on nyt tehnyt, sillä on hyvät mahdollisuudet mestaruuteen. HIFK-ottelu olisi sikäli vaarallinen, että erotuomareiden linja tuntuu olevan vahvasti kallellaan helsinkiläisten suuntaan, Heikkilä aloitti jo finaalipuheet.