Se syttyy vain hetkeä aikaisemmin kuin tuohi tulipesässä tai jääpallomailan muotoiseksi vääntynyt savuke huulien välissä. Sillä kaivetaan hampaita, auotaan tukkeutuneita liimapulloja ja pidetään ylhäällä väsyneitä silmäluomia.
Se on tulitikku, ja askissa niitä on keskimäärin 45. Aski on puolestaan pahvilaatikko, jonka pitkät sivut herättävät tikuista valkeuden. Se on myös mittayksikkö, joka kertoo, kuinka suuri valokuvassa komeileva kala oikeasti on.
Tässä kolme tapaa käyttää tikkuaskia ajanvietteenä äärimmäisen tylsyyden iskiessä.
Suomalainen keihäänheittokansa viskoo kilpaa mitä tahansa -- myös tulitikkua. Vaikka tikku on lyhyempi ja kevyempi kuin oikea keihäs, löytyy lajeista yhtymäkohtia. Myös tulitikunheitossa oikea heittotekniikka ja räjähtävä nopeus ovat erittäin tärkeitä. Tulitikunheiton epävirallisen Suomen ennätyksen (33,8 metriä) on kiskaissut keihäänheiton maailmanmestari Kimmo Kinnunen.
Yksinkertainen seurapeli, jossa jokainen pelaaja vuorollaan neppaa pöydän reunalle asettamansa tikkuaskin ilmaan. Pisteitä kertyy sen mukaan mihin asentoon pöydälle tipahtava aski jää. Jos tulitikkuaski jää "etukansi" ylöspäin, pelaaja saa yhden pisteen. Pöydälle raapaisupintaa vasten jäävästä askista saa 5 pistettä ja kapeimmalla syrjällä seisovasta askista 10. Pisteitä tuottaneen heiton jälkeen pelaaja saa joko jatkaa heittämistä tai luopua vuorostaan vapaaehtoisesti, jolloin heittovuoron pisteet lisätään pelaajan kokonaispisteisiin. Jos tulitikkuaski pysähtyy takakansi ylöspäin, pelaaja menettää kaikki sillä heittovuorolla keräämänsä pisteet ja vuoro siirtyy seuraavalle pelaajalle. Jos aski tipahtaa lattialle, kaikki pisteet nollautuvat. Pelaajat voivat keskenään päättää pisterajan, jonka ensimmäisenä ylittävä on voittaja. Tasoittava kierros on myös mahdollinen.