Yksi pitkään jauhetun yhteiskuntasopimuksen kulmakivistä liittyy paikalliseen sopimiseen, toisin sanoen siitä päättämiseen, missä määrin työ- ja palkkaehdoista voidaan sopia työpaikoilla.
Maanantaina syntyneeseen sopimukseen kirjattiin paikallista sopimista koskeva lauseke, joka saattaa merkitä tien avaamista aivan uudenlaiselle sopimisen kulttuurille. Neuvottelutuloksessa asia ilmaistaan vielä varsin yleisluonteisesti, joskin suuntaan antavasti.
Yhteiskuntasopimuksen kirjauksen mukaisesti työehtosopimukset ovat edelleen sopimisen perustana. Niissä tulee edistää paikallista sopimista.
Mahdollisuus sopia paikallisesti on jo nyt työ- ja virkaehtosopimuksissa, mutta sen käyttömahdollisuudet ovat rajalliset. Paikallisen sopimisen käytännöt vaihtelevat suuresti aloittain ja työpaikoittain.
Nykyisen käytännön ongelmana on pidetty sen jäykkyyttä, minkä vuoksi se ei ole vastannut ajan vaatimuksiin. Neuvottelutuloksessa jäykkyyttä halutaan poistaa, joskin siitä kyettiin sopimaan vain yleisluonteisesti. Yksityiskohdista sopiminen siirtyykin keskusjärjestötasolta pykälän verran alaspäin, liitoille.
Merkittävä muutos on sopimukseen kirjattu selviytymislauseke. Kun työnantaja ajautuu taloudellisiin vaikeuksiin ja tilanteeseen, joka saattaa johtaa työntekijöiden irtisanomisiin, yrityksen toiminnan ja työpaikkojen turvaamiseksi voidaan sopia työehtojen sopeuttamisesta. Käytännössä tämä tarkoittaa heikennystä noudatettuihin sopimuksiin.
Selviytymislause toimii, jos työntekijöiden ja työnantajan välillä on luottamuksellinen suhde. Työntekijöiden täytyy olla tietoisia yrityksen todellisesta tilanteesta ja heidän näkökantojaan tulee ottaa huomioon.
Tähänastinen kokemus osoittaa luottamuksen ilmapiirissä löytyvän valmiutta vaikeisiin ratkaisuihin. Luottamuksen lisäämiseksi neuvotteluratkaisuun on kirjattu tavoite parantaa luottamusmiesten toimintaedellytyksiä.
Joustavuutta lisää sopimukseen kirjattu oikeus tehdä paikallinen sopimus ilman liittotason hyväksyntää sekä se, että työpaikoilla voidaan ottaa käyttöön työaikapankkijärjestelmä. Tämä puolestaan mahdollistaa työaikojen nykyistä mielekkäämmän järjestelyn työn tarpeen mukaisesti.
Suurta muutosta nykymenoon merkitsee myös se, että järjestäytymättömille työnantajille turvataan sama oikeus tehdä paikallisia sopimuksia kuin järjestäytyneille.
Paikallisen sopimisen uudistaminen yhteiskuntasopimuksen viitoittamaan suuntaan merkitsee suurta muutosta sopimuskulttuuriin. Todennäköisesti kysymyksessä on hyväksymistään odottavan yhteiskuntasopimuksen kauaskantoisin osa.
Kysymys on niin uudesta ja suuresta muutoksesta toimintatapaan, että sen oppiminen ottaa aikansa. Koulutusta tarvitaan kipeästi.
Parhaimmillaan paikallisesti sopien on mahdollista päästä siihen mitä tavoitellaan eli tuottavuuden kasvuun. Siitä puolestaan hyötyvät niin yritys kuin sen työntekijätkin.
Pääkirjoitus