Suomessa on tapana mitata kaikkea puolustusliitto Naton kanssa tehtävää yhteistyötä sillä, onko kysymys uudesta askeleesta kohti jäsenyyttä vai ei.
Nyt mittauksen kohteena on Naton kanssa tekeillä oleva isäntämaasopimus, joka on määrä hyväksyä kevään aikana. Yksille se näyttää taas uudelta askeleelta kohti Naton jäsenyyttä, toisille taas vain tekniseltä sopimukselta.
Isäntämaasopimus parantaa Suomen mahdollisuuksia ottaa vastaan muiden maiden joukkoja sekä huoltaa niiden sotalaivoja ja -koneita lähinnä rauhan aikana, mutta ainakin teoriassa myös kriisioloissa. Suomeksi sanottuna kysymys on siis sotilaallisen avun vastaanottamista.
Sopimus on osa vuonna 2002 sovittuja rauhankumppanuustavoitteita, joten asia ei ole ihka uusi. Sopimusta ei edes tarvitse viedä eduskuntaan, sillä rauhankumppanuustavoitteet on hyväksytty jo aiemmin.
Mielenkiintoisen sopimuksesta tekee tietysti sen käsittelyn sattumanvarainen ajoittuminen keskelle Ukrainan kriisiä. Lisäksi virolaislehti Postimees kertoi keskiviikkona, että Yhdysvallat tuo Viroon loppuvuodeksi 150 sotilasta. Asia on jatkoa Naton neuvoston viime viikon päätökselle.
Isäntämaasopimuksen ansiosta Suomen Nato-jäsenyys on periaatteessa yhä lähempänä. Sen myötä Suomi on entistä Nato-yhteensopivampi ja yhteensopivampi kuin monet Naton nykyiset jäsenmaat. Ilman poliittisen tason päätöstä Nato-jäsenyys ja sen tuomat turvatakuut ovat kuitenkin aivan yhtä kaukana kuin ennenkin.
Uuden yhteistyöaskeleen suurin merkitys liittyy varmasti Puolustusvoimien rauhanajan harjoitustoimintaan. Kriisiaikoina apua pitää kuitenkin pyytää eikä sen saanti ole automaattista.
Suomi ei automaattisesti saisi kriisiaikana apua Natolta, vaikka sitä pyytäisikin. Nato on sitoutunut puolustamaan vain jäsenmaitaan, viimeksi näin Ukrainan kriisin yhteydessä. Rauhankumppanuusmaille vastaavia takeita ei ole annettu eikä anneta.
Isäntämaasopimus herättää varmasti porua siitä, onko taas kysymys Suomen hivuttamisesta Naton jäseneksi takaoven kautta. Tätä juupas–eipäs-keskustelua on käyty jo ihan liian kanssa.
Asiallisen keskustelun kannalta on tervetullutta, että eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö (ps.) ei näe isäntämaasopimuksessa viekastelua. Perussuomalaiset korostaa hallituskelpoisuuttaan näin myös Nato-kysymyksessä.
Suomi on ollut jo pitkään kukon askeleen päässä Nato-sopimuksesta, mutta ilman päätöstä jäsenhakemuksesta, ja myös sen hyväksymisestä jokaisessa Nato-maassa, puolustusliiton jäsenyys on nyt yhtä kaukana kuin aina ennenkin.
Suomi ei ole sitä paitsi liikkeellä yksin, sillä Ruotsilla on tekeillä Naton kanssa vastaavanlainen isäntämaasopimus. Ruotsin Nato-suhteet ovat olleet paljon Suomea läheisemmät jo vuosikymmeniä. Maat ovat viime aikoina korostaneet liikkuvansa Nato-asiassa yhtä jalkaa. Isäntämaasopimus on tästä esimerkki.
Pääkirjoitus