Kuntajakoselvittäjä Arto Kosken ehdotus on selvä: Haukiputaan, Kiimingin, Muhoksen, Oulun, Oulunsalon ja Yli-Iin kuntien on järkevää panna hynttyyt yhteen. Se ratkaisu olisi ennen kaikkea kuntalaisten edun mukainen.
Jos kuntajakoselvittäjä Arto Kosken ehdotus toteutuu, vuoden 2013 alussa syntyy uusi Oulu. Se koostuisi nykyisestä Oulusta ja viidestä sen naapurikunnasta: Haukiputaasta, Kiimingistä, Muhoksesta, Oulunsalosta ja Yli-Iistä. Kaupungin asukasluku olisi yli 190?000.
Komea väkiluku ei Kosken paperissa ole ehdotettavan liitoksen perusteluissa. Silti merkitystä on silläkin. Se tuntuu esimerkiksi silloin, kun yritykset miettivät toimintojensa tai valtiovalta virastojensa taikka laitostensa sijoittamisia.
Kosken ehdotus lähtee ennen kaikkea kuntajakolain linjauksesta: kuntajakoa voidaan muuttaa, jos muutos parantaa kunnan edellytyksiä vastata palvelujen järjestämisestä tai muuten edistää kunnan toimintakykyä, kohentaa alueen asukkaiden palveluja tai elinolosuhteita, alueen elinkeinojen toimintamahdollisuuksia taikka vahvistaa alueen yhdyskuntarakenteen toimivuutta.
Noista ehdoista pitää lain mukaan ainakin yhden edellytyksen täyttyä, jotta muutos voidaan toteuttaa. Merkillepantavaa on, että Oulun seudun kuuden kunnan yhdistymisessä täyttyisi jokainen neljästä ehdosta. Sen lisäksi Koski toteaa, että "kyse on yhdestä alueesta, joka muodostaa toiminnallisen kokonaisuuden".
Ei kuntien yhdistymistä voisi paljon painokkaammin perustein esittää.
Kosken aikataulussa kaikkien kuuden kunnan valtuustot tekisivät päätöksen yhdistymisistä tänä vuonna. Ensimmäinen uusi yhteinen valtuusto valittaisiin normaaleissa kunnallisvaaleissa syksyllä 2012, ja uutta kuntaa ilotulitettaisiin 1.1.2013.
Tammikuuta 2013 ei kuitenkaan tule pitää hankkeen varsinaisena tähtäyspisteenä. Se on myöhemmissä vuosissa. Ajatuksena on, että yhdistynyt Oulu pystyy kuutta erillistä kuntaa paremmin turvaamaan asukkaiden palvelut ja hyvät elinolot.
Alueen päälle kaatuu esimerkiksi tulevina vuosina vielä nykyistä raskaampana ikärakenteen muutoksen taloudelliset rasitteet. Jos kuntien yhdistymisessä ei anneta tilaa uuden hallintopöhön synnylle, samalla palvelujen tuottamiseen sijoitettavalla rahalla pitäisi tulevaisuudessa saada aikaan enemmän kuin nyt.
Kuntaliitosten järkevyyttä pitää arvioida ennen kaikkea kuntalaisten näkökulmasta. Silti liitosten suuriin kysymyksiin kuuluu myös kuntien työntekijöiden asema. Verrattuna avoimen sektorin fuusioihin kuntien väki pääsee nauttimaan avokätisestä muutosturvasta: kaikilla uuden Oulun vakinaisilla viranhaltijoilla ja vakinaisessa työsuhteessa olevilla olisi taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin liittyvä viiden vuoden irtisanomissuoja.
Palkkojen harmonisointikin tehtäisiin niin, että eri kunnista tulevien, samanlaista tehtävää hoitavien työntekijöiden palkat tasoitetaan ylempien maksettavien palkkojen tasolle.
Muun muassa näistä syistä säästöjä ei alkaisi kilistä uuden kunnan kassaan heti vuonna 2013. Siksi uuden Oulun pitäisi kerätä parin ensimmäisen vuoden aikana kunnallisveroakin yhtä paljon kuin kuusi kuntaa erillään keräisivät. Rahan tarve olisi Kosken mukaan pienempi vasta kolmannesta vuodesta lähtien.
Kuntien yhdistymisiin liittyy taloutta, hallintoa mutta myös tunteita. Monia maaseutuympäristössä asuvia epäilyttää ajatus kaupunkilaisuudesta. Kannattaa kuitenkin huomata, että identiteetteihin ei kuntaliitoksella voi puuttua.
Muhoksen Kylmälänkylän asukas saa olla tästä eteenpäinkin maalainen, jos niin haluaa. Samoin hän saa sanoa olevansa kylmälänkyläläinen tai muhoslainen. Kumpikin paikkakin säilyy, ja tuskin niiden luonnekaan kovin nopeasti jos koskaan miksikään muuttuu.
Toivottavasti pian tärkeän päätöksen edessä olevat valtuutetut nyt katsovat Oulun seudun tulevaisuutta hiukan perinteistä laajemmasta vinkkelistä. Vahva uusi Oulu on paljon enemmän mahdollisuus kuin uhka.
Saman ajattelun soisi tulevaisuudessa tarttuvan myös Kempeleen päättäjiin. Se on kiinteästi samaa työssäkäyntialuetta Oulun kanssa. Kuntien välinen raja on tavallisen kansalaisten näkökulmasta muuttunut turhaksi jo vuosia sitten.