Sodankylän poliisijupakka on saanut mittasuhteet, josta varuskuntapaikkakunta muistetaan vielä pitkään. Kun kolme poliisimiestä on pidätettynä virastaan ja neljännen pidättämiseksi valmistelu meneillään, se kertoo ennen kaikkea paikkakunnan poliisin tilasta. Samalla se leimaa myös kunnan. Samanlainen jupakka olisi tosin voinut pulpahtaa pintaan missä tahansa, jos ristiriidat olisivat ehtineet kehittyä niin pitkälle kuin ne Sodankylässä ovat kehittyneet.
Virkavaltaan luottavat kansalaiset ovat ihmeissään seuranneet Sodankylän tapahtumia. Moni kysyy, miten poliisin hyllyttäminen vuodeksi voi pysyä salassa pienellä paikkakunnalla, jossa "asiat yleensä tiedetään asianomistajiakin paremmin". Veikko Vennamo -vainaan iskulause - kyllä kansa tietää - ei Sodankylässä pitänytkään nyt paikkaansa asian julkituloon asti. Mutta nyt kansa tietää varmasti, sillä poliisien hyllyttäminen ja mahdolliset oikeudenkäynnit jälkimaininkeineen tulevat olemaan pitkään seurattu asia julkisuudessa.
Kielteisten asioiden ja kansalaisten kannalta arveluttavien päätösten salailuun ja niihin liittyvien henkilöiden suojeluun osallistuvat ottavat niin asianomaisen, koko toiminnan kuin itsensäkin kannalta melkoisen riskin. Salailu ja suojelu onnistuvat yleensä jonkin aikaa, mutta lopulta ne paljastuvat - monta kertaa yllättävinkin seurauksin. Sodankylän poliisijupakka on huippuesimerkki sellaisesta.
Julkisessa hallinnossa ja päätöksenteossa on edelleenkin henkilöitä, jotka eivät ole tiedostaneet, että kansalla on oikeus tietää, mitä kansan varoilla tehdään. Toimittajien suuta yritetään tukkia ymmärtämättä sitä, että avoimuuteen pyrkivässä yhteiskunnassa jo sellaisen yrittäminenkin kertoo henkilöstä itsestään. Kun päätökset on tehty avoimesti, mahdollisimman oikeudenmukaisesti ja kokonaisuutta palvelevasti, ne kestävät julkisuuden ja myös kansalaisten arvioinnin ja tarkastelun. Aina.
Salailu työyhteisön tai yksityisen henkilön pelastamiseksi on inhimillistä, mutta tuhoisaa, vaikka salaajan tarkoitus olisi päinvastainen. Pahimmassa tapauksessa siitä tulee "maan tapa" ja oikea toimintamuoto, ja muulla tavalla ajattelevat leimataan työpaikan häiriköiksi. Esimerkiksi alkoholiongelmaista työkaveriaan työpaikalla suojeleva tekee tosiasiassa karhunpalveluksen hänelle, jota suojelee. Samalla hän nakertaa oman työpaikkansa rakenteita sen sijaan, että ongelman paljastamisella vaikuttaisi siihen, että asianomainen saisi tarvitsemaansa apua nopeasti.
Sodankylän poliisijupakassakin ilmeisesti suojeltiin pientä työyhteisöä, mutta asia kääntyi täysin ja kokonaan toisin päin. Asiallinen tiedottaminen poliisin hyllyttämisestä heti sen tapahduttua olisi ilmeisesti ollut huomattavasti työyhteisöä vähemmän vaurioittava toimenpide kuin laaja julkisuus, joka tiedottamisen laiminlyönnistä on nyt tullut.
Lääninpoliisijohtaja Pentti Saira on laiminlyönyt lääninhallituksen tiedotusohjetta, joissa maaherra Hannele Pokan mukaan negatiivisistakin asioista velvoitetaan tiedottamaan viivytyksettä ja avoimesti. Onko lääninpoliisijohtaja laiminlyönyt jotain muutakin, sitä selvitetään oikeuskanslerinvirastossa. Apulaisoikeuskansleri Jaakko Jonkka haluaa tietää, miksi Saira ei kertonut Sodankylän tilanteesta apulaisoikeuskanslerin käydessä lokakuun alussa tarkastuksella Lapin lääninhallituksessa. Siellä aiheena oli nimenomaan poliisiosaston poliisilaitoksiin suorittama valvonta.
Vain lääninpoliisijohtaja tietää vastauksen. Oliko poikkeuksellisesta tilanteesta Sodankylän kihlakunnassa ehtinyt sittenkin tulla " maan tapa" ?