Muotimaailman bisnesnainen Lenita Airisto närkästytti aikoinaan suomalaisia muistuttamalla, miten täkäläiset liikemiehet maailman lentokentillä erottuivat muista valkoisista urheilusukistaan. Lenitaa pidettiin sen vuoksi niuhottajana, joka arvosteli ihmisten pukeutumista tarpeettomasti ja lisäksi ärsyttävällä tavalla. Vaikka tärkeämpää kuin pukeutuminen on se, mitä ihminen sisimmältään on, ei pukeutumisen merkitystä ihmisten välisessä kanssakäymisessä kuitenkaan pidä aliarvioida. Vaikka Lenita aikoinaan puuttui Suomipojan pukeutumiseen ärsyttävästi, hän pohjimmiltaan puhui aivan oikean asian puolesta.
Jos ihminen arvostaa itseään ja muita, hän käyttäytyy myös sen mukaisesti, omaa hyvät tavat ja hänellä on tilannetajua. Hän ei mene lenkkiasussa syntymäpäiville eikä juhlavaatteissa lenkkipolulle. Tapakulttuuri, jonka piiriin myös pukeutuminen kuuluu, edellyttää kuhunkin tilanteeseen sopivaa asiallista pukeutumista ja muutoinkin hyvää käytöstä. Pukeutumisellaan ihminen viestittää itsestään paljon enemmän kuin sitä äkkipäätä huomaakaan. Mitä ja miten hän viestittää itsestään, ei ole samantekevää mentäessä esimerkiksi työhaastatteluun ja paikkoihin, joissa edellytetään tilanteeseen sopivaa pukeutumista.
Pukeutumisen vapautuminen on ollut suuri helpotus jakkupukuihin ja tumma puku sekä solmio -yhdistelmään väsyneille. Jo pitkään on ollut tarjolla miehillekin pukuja rennompia pukeutumisvaihtoehtoja, jotka sopivat tyylikkäinä moniin ja vaativiinkin arjen tilaisuuksiin. Asiallisen pukeutumisen osaaminen näyttää kuitenkin olevan nykyään niin monilta hukassa, että lenitamainen pöllyytys saattaisi olla tarpeen.
Samaan aikaan kun ulkona paukkuu 30 asteen pakkanen, televisiostudiossa etenkin nuoret naiset ovat pukeutuneina syvään uurrettuun helletoppiin ja napa ja käsivarret ovat paljaina. Huippuesimerkki nähtiin taannoin eräässä ruokaohjelmassa, jossa kaksi naista keikaili lähes iltapuvussa ja juhlakampauksessa. Opetusta asialliseen pukeutumiseen olisi tarvinnut myös julkisuuden henkilöä televisiossa haastatellut nuori nainen, jonka asun perusteella hän olisi voinut tulla työhönsä suoraan pyykkituvasta.
Opettajat joutuvat muistuttamaan oppilaitaan, etteivät herrasmiehet ainakaan ennen istuneet sisällä lakki päässä. Nykyään nuorilla miehillä on tapana olla sisällä pipo vedettynä syvälle päähän ja ottaa pipo pois, kun päästään ulos pakkaseen! Kevään lakkiaisten lähestyessä arvuutellaan, millainen on uusien valkolakkien tämänvuotinen muoti. Ylioppilasjuhlissa kun on viime vuosina nähty jo koulun päivätilaisuuksissakin syvään uurrettuja, pitkiä ja leveähelmaisia iltapukuja ja paljasta pintaa sovinnaisuuden rajoja hipoen.
Tapakulttuurin opettamisen pitäisi lähteä lapsen kotoa, jossa perusvastuun kasvatuksesta pitäisi muutoinkin olla. Koulussa tapakulttuuri ei ole varsinaisesti erillisenä oppiaineena, mutta siitä pyritään muistuttamaan esiin tulevissa tilanteissa jatkuvasti. Nuorisokulttuurilla ja nuorisomuodilla on kuitenkin niin vahva painoarvo joidenkin tietynikäisten nuorten elämässä, että siinä klassinen tapakulttuuri uhkaa jäädä toiseksi. Laajoilla tiedoilla ja teknisillä valmiuksilla varustetut nuoremme eivät kuitenkaan selviä vaativissa tehtävissä Suomessa saati maailmalla, jos tapakulttuurin alkeet ovat vielä oppimisessa. Niitä kun ei korvaa hyväkään kielitaito.