Ongelmalapsia tai -nuoria sijoittavien kuntien on syytä pyytää asiantuntijan lausunto oikeasta hoitopaikasta ja noudattaa sitä.
Pulkkilalaisessa perhekodissa koettu järkyttävä työntekijän surma havahdutti lapsi- ja nuorisotyötä tekevät yhdistykset, yritykset ja myös valvovat viranomaiset kertomaan alan vaikeuksista. Kovin surullista, joskin myös tavanomaista on, että ongelmien tunnustamiseen tarvitaan alalla kuin alalla aina ensin ikävyyksiä, jotka olisi ehkä voitu erilaisilla järjestelyillä välttää.
Kohtuutonta olisi mitätöidä perhekotien työtä tämän synkän tapahtuman takia puhumattakaan, että niiden pitäjiä syyllistettäisiin. Lukuisat kotonaan henkiseen umpikujaan joutuneet lapset ovat päässeet perhekotien suojissa raiteille, jotka johdattavat normaaliin aikuisen ihmisen elämään. Aivan kaikki tarinat eivät tosin pääty onnellisesti, mutta niin ei käy aina myöskään niin sanotuissa hyvissä kodeissa. Sekin on tullut myös tänä vuonna todistetuksi.
Valtaosa perhekodeista tekee erittäin hyvää työtä. Aika ajoin niiden oloista tosin tulee valvoville viranomaisille valituksia. Niistä pitää tunnistaa aiheelliset. Sellaisissa tapauksissa auttavat tavallisesti huomautukset. Joskus on toimilupakin otettu pois. Siinä ei pidäkään epäröidä, mikäli havaitut virheet tai puutteet ovat vakavia. Myös ongelmaiset nuoret ovat ihmisiä, joilla on oikeutensa. Mielivaltaiset menetelmät eivät sovi heidänkään kasvatukseen.
Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee parhaillaan muutosehdotusta perhekoteja ja lastensuojelulaitoksia sääteleviin lakeihin. Henkilökunnan määrällisiä ja koulutuksellisia vaatimuksia aiotaan lisätä. Myös vastuuhenkilöiden velvollisuuksia halutaan hieman kiristää.
Hallitus antanee muutosesityksen eduskunnan käsittelyyn ensi vuonna. Huomattava osa ehdotetuista muutoksista tullaan varmasti kirjaamaan lakiin. Niiden merkitys on tunnustettu.
Mihin tahansa yhteisöön sopeutumattomia, miltei kaikkia sääntöjä rikkomaan pyrkiviä nuoria on ollut aina, mutta viime aikoina heidän määränsä on lisääntynyt. Ilmiöllä on selkeä yhteys siihen, että lasten psykiatrisia palveluja on viime vuosikymmenen aikana karsittu useissa kunnissa. Mitä pitemmälle avun saanti lykkääntyy, sitä hankalammaksi käy vaikeuksien hoito.
Kun lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle havaitaan välttämättömäksi, monet kunnat haluavat halvimman mahdollisen ratkaisun. Viimeistään siinä vaiheessa olisi kuitenkin pyydettävä asiantuntijan lausunto lapsen oikeasta hoitopaikasta. Ja sitä pitäisi noudattaa. Vastuutonta vaikeuksien lykkäämistä ja kasaamista on sijoitusratkaisun epääminen kunnan heikon taloustilanteen vuoksi.
Perhekoteihin osoitettavien joukosta pitäisi ehdottomasti karsia niihin soveltumattomat yksilöt. Kuten viime viikolla havaittiin, joidenkin levottomuus on niin voimakasta, että yksitoikkoisuuden katkaisemiseksi he ovat valmiita mihin tahansa. Onnetonta on sekin, että yksi ryhmään sopeutumaton nuori saattaa jatkuvasti häiritä koko perhekodin elämä.
Vakava pulma on, että laitospaikkoja väkivaltaisen taustan omaaville ja huumenuorille löytyy liian vähän. Valtion ylläpitämiä koulukoteja on vähennetty ja niiden luonnetta muutettu. Myös mielenterveysvaivoista kärsivien nuorten paikkoja on niukasti. Valtio ei voi jättää koko pulmaa kuntien harteille. On välttämätöntä, että maassa on riittävästi hoitopaikkoja vakavista sopeutumisvaikeuksista kärsiville lapsille. Valtion kuuluu huolehtia siitä.