Anneli Auerin vanhimman lapsen heti henkirikoksen jälkeen antama selostus tapahtumista on psykologian tohtorin mukaan luotettavin.
Puolustuksen kutsuma asiantuntija Katarina Finnilä arvioi, että lapselle esitettiin alusta asti runsaasti johdattelevia kysymyksiä. Ne ovat voineet vaikuttaa myöhemmin lapsen kuvauksiin yön tapahtumista.
Finnilän mukaan esimerkiksi syksyn 2009 kuulemisessa yli puolet kysymyksistä oli johdattelevia, mikä on poikkeuksellisen paljon.
Anneli Auerin vanhimman lapsen ja hänen äitinsä kertomuksissa on paljon yhteistä, mutta tohtori Katariina Finnilän mukaan myös eroavaisuuksia.
Hän pitää äärimmäisen epätodennäköisenä, että lapsi olisi voinut kehittää näin sopivasti yhteneväisen ja juuri oikealla tavalla erilaisen kertomuksen surmatalon tapahtumista.
Finnilän johtopäätös on, että lapsi kertoo omista havainnoistaan, ei esimerkiksi äidin hänelle syöttämää tarinaa.
Myöskään muiden lasten myöhemmät kertomukset eivät Finnilän mukaan horjuta vanhimman lapsen alkuperäistä kertomusta. Sen sijaan kolmen muun lapsen kertomuksista vuodelta 2011 hän pitää epäluotettavina.
Syyttäjä Kalle Kulmala kävi oikeudessa läpi Finnilän lausunnoissa mielestään olevia ristiriitaisuuksia. Ne liittyivät esimerkiksi lausuntoihin valikoituihin yksityiskohtiin sekä Auerin ja lapsen kertomusten eroavaisuuksiin.
Finnilä pitää kysymyksiä johdattalevina
"Kun menee aikaa, lasten kertomukset alkavat vääristyä", sanoo puolustuksen asiantuntijatodistaja, psykologian tohtori Finnilä.
Hän kertoi esimerkkitapauksen, jossa lasten hurjien kertomusten mukaan suurin piirtein koko lasten päiväkodin henkilökunta olisi käyttänyt väkivaltaa. Näin ei todellisuudessa ollut tapahtunut. Myöskään ei löytynyt merkkejä hurjista rituaalimenoista, joista lapset kertoivat.
Selitys oli Finnilän mukaan, että muut lapset lähtivät mukaan yhden lapsen mielikuvitukselliseen kertomukseen, joka syntyi, kun haastattelijoiden kysymykset olivat sopivasti johdattelevia.
Finnilän mukaan Auerin vanhimman lapsen tapauksessa haastattelijoiden kysymykset olivat vahvasti johdattelevia. Lasta ei hänen mielestään sen sijaan painostettu.
"Tärkeä havainto on, että lapsi osaa vastustaa johdattelua eikä lähde siihen mukaan", Finnilä sanoo.
Sen sijaan Turun yliopistollisessa keskussairaalassa tammikuussa 2007 tehdyt lapsen haastattelut saavat Finnilältä hyvän arvosanan. Niissä ei hänen mukaansa ole juuri lainkaan johdattelevia kysymyksiä.
Tärkein ja aiemmista haastatteluista poikkeava piirre TYKS:in haastatteluissa on, että lapselle kerrotaan hänen voivan myös kieltäytyä vastaamasta.
Puolustautui arvostelulta
Psykologian tohtori Katariina Finnilä on tottunut arvioimaan lasten lausuntoja, joita poliisin ja sosiaaliviranomaisten puhutteluissa on tullut esiin. Kysymys on nimenomaan lausuntojen luotettavuudesta.
Hän on myös itse kokenut lasten oikeuspsykologisten kertomusten laatijana. Ulvilan murhasta syytetyn Anneli Auerin lapsia hän ei ole itse haastatellut.
– On aika suuri subjektiivisuuden vaara, jos itse alkaa arvioimaan omaa haastatteluaan Finnilä vastaa arvosteluun, jonka syyttäjän uusia todistaja, dosentti Jaana Haapasalo on julkisuudessa esittänyt.
Suomeksi sanoen hän tarkoitti sitä, että on aika inhimillistä nähdä oma työnsä hyvin tehtynä. Ulkopuolinen voi suhtautua samaan työhön kriittisemmin.
