Asiantuntijat toivovat raiskaus- ja hyväksikäyttöoikeudenkäynteihin muutosta. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty ja raiskauskriisikeskus Tukinainen kritisoivat sitä, että nykyisin oikeudessa pitää esittää näyttöä uhrin puolustuskyvyttömyydestä tai haluttomuudesta.
Esimerkiksi Britanniassa oikeus katsoo, pystyykö epäilty tekijä osoittamaan, että uhri halusi seksiä. Moni suomalaiskäräjille päätynyt seksirikosoikeudenkäynti kaatuu riittämättömään näyttöön.
-- Yleensä näyttöä on, mutta kyse on siitä, miten sitä punnitaan, sanoo Amnestyn naisten ihmisoikeuskysymysten asiantuntija Pia Puu Oksanen.
Amnestyn Suomen-osasto julkisti perjantaina kuusikohtaisen ohjelman, jolla se vaatii hallitukselta toimia seksuaaliväkivallan uhrien auttamiseen.
Puskaraiskaaja vaaniikin makuuhuoneessa
Seksuaalinen väkivalta nähdään edelleen kuten amerikkalaisissa jännäreissä: tuntemattoman tekemänä puskaraiskauksena. Todellisuudessa uhri ja tekijä yleensä tuntevat toisensa entuudestaan.
-- Mitä läheisempi suhde, sitä suuremmat häpeä ja itsesyytökset, Oksanen sanoo. Ihmisten ajattelussa on kuitenkin tapahtumassa muutosta.
-- Tähän saakka on ajateltu, että kun naimisiin on menty, niin silloin pitää antaa vaikka aina ei haluaisi, Tukinaisen toiminnanjohtaja Kristiina Valkama kertoo.
Avun saanti riippuu asuinpaikasta
Raiskauksen tai hyväksikäytön uhri saa aina myös psyykkisen trauman.
-- Teko voi invalisoida jopa kymmeniä vuosia tai pahimmillaan loppuelämän, Valkama muistuttaa. Ammattiapua pitäisi aina olla saatavilla, mikä ei aina toteudu. Valtakunnallisen hoitojärjestelmän luominen seksirikosten uhreille on ollut esillä jo kymmenen vuotta, mutta edelleenkään sellaista ei ole olemassa.
-- Yhdenvertaisuus ei Suomessa toteudu. Ihmisten avunsaanti riippuu hänen asuinpaikastaan, Valkama sanoo.
Suuret ikäluokat kaipaavat tukea
Suurten ikäluokkien eläköityminen saattaa johtaa entistä suurempaan avuntarpeeseen. Työelämästä poisjäänti voi Valkaman mukaan vapauttaa energiaa ja aikaa myös vanhojen asioiden pohtimiseen ja mieleen voi nousta unohtunut muisto hyväksikäytöstä.
-- Kun vanha trauma aktivoituu, se on yhtä akuutti kuin että teko olisi sattunut eilen.
Tukinaisen kriisipäivystyksen soittamisen yleisin syy onkin se, että teosta on kulunut yli kymmenen vuotta. Jo kolmannelle sijalle nousevat puolestaan ne soittajat, jotka kokevat seksuaalista väkivaltaa edelleen jatkuvasti. Valkaman mielestä nyt olisi tärkeää, että kynnys ilmoittaa poliisille jatkuvasta väkivallasta alenisi.
Voimavaroja tarvittaisiin lisää myös esimerkiksi poikien tai miesten tukemiseen.
Avun tarve vaihtelee yksilöllisesti. Toinen pärjää parilla puhelulla ammattiauttajalle, toinen vaatii vuosien terapian. Valkama kertoo, että kaikissa sairaaloissa tai terveyskeskuksissa ei tiedetä, mitä näytteitä uhrista pitää ottaa todisteiksi tai niitä ei osata säilyttää. Oikeuslääketieteelliseen tutkimukseen uhri pääsee vasta kun on ensin tehnyt rikosilmoituksen.
-- Silloin voi olla jo liian myöhäistä.