Internetin käytöstä on tullut avoimempaa kuin koskaan aiemmin, kun lähes kuka vain pääsee käyttämään nettiä eri päätelaitteilla milloin ja missä vain. Samalla sen käyttö on suljetumpaa kuin milloinkaan, väittää vaihtoehtoisesta verkonkäytöstä kirjoittanut toimittaja Mikael Brunila.
– Meidän verkkoinfrastruktuuria hallitsevat tietyt yritykset ja niiden tarjoamat ratkaisut. Ne ovat mukavia, mutta tietyssä määrin aika totalitaarisia. Niitä vastaan on vaikea kilpailla, varsinkin jos lähtee nollasta.
Viimeisten seitsemän vuoden aikana tämä kehitys on vain korostunut korostumistaan. Eräänlainen käännekohta internetin luonteessa tapahtui vuonna 2007, jolloin Apple julkaisi ensimmäisen iPhone-puhelimensa, hakukonejätti Google avasi Gmail-palvelun kaikkien käytettäväksi ja pohja nykyiselle pilvipalveluihin perustuvalle verkkorakenteelle luotiin.
Tiedon luovuttamisella muutamien tahojen käsiin voi olla pitkällä tähtäimellä suuret vaikutukset myös internetin käytön ulkopuolella. Brunila pitää tämän suunnan voimistumista sellaisenaan erittäin huonona.
– Tämä tarkoittaa sitä, että me luovutamme vallan meillä olevasta datasta ja siitä, miten sitä käsitellään muille tahoille. Tärkeä kysymys on, ollaanko nyt siinä pisteessä, ettei voida enää avoimeen internetiin vaikuttaa?, Brunila kysyy.
Brunila myöntää, että jatkuvasti kasvavan suuren tietomäärän keskellä tarvitaan väistämättä tahoja, jotka jäsentävät tietoa.
Varjopuolena hän pitää sitä, ettei käyttäjille ole aina selvää, millä perustein tietoa suodatetaan. Esimerkiksi Facebook tai Google personalisoivat sisältöään sen mukaan, mitä käyttäjä on aiemmin tehty internetissä. Monet sen tietävät, mutta eivät kaikki.
– Jos valinnat tapahtuvat suljettujen ovien takana tavalla, jota emme ymmärrä ja johon meillä ei ole vaikutusvaltaa, se on äärimmäisen iso demokratiavaje, Brunila toteaa.
Mikael Brunila on toinen eilen julkaistun tietoverkkojen poliittisuutta käsittelevän Verkko suljettu – internet ja avoimuuden rajat -kirjan toimittaneista kirjailijoista. Teoksessa kahdeksan suomalaista ja ruotsalaista kirjoittajaa esimerkiksi kyseenalaistavat internetin rakenteen sellaisena kuin se tänä päivänä helposti ajatellaan: tiedon valtamerenä.
Brunilan mielestä oleellista on keskustelu siitä, kuka hallitsee internetissä olevia laajoja datamääriä – valtiot, suuryritykset, viranomaiset vai yksittäiset käyttäjät, ja miten verkon luonne muuttuu lähitulevaisuudessa uusien lainsäädäntöjen ja teknisten ratkaisujen myötä.
– Kuka pystyy luomaan sellaisia ratkaisuja, jotka on käyttäjäystävällisiä, mutta samalla demokraattisia?, Brunila heittää kysymyksen ilmaan.