Asiakkaat löytävät taas Hannu Korhosen, 57, toimiston työpöydän takaa. "Ehkäpä tässä vierähtää vielä 3-4 vuotta muutaman kuukauden mittaiselta "eläkkeeltä" työelämään", Asianajotoimisto Kokko & Vähäsarja Oy:n asianajajaksi palannut oululainen yritysjuristi suunnittelee.
Hannu Korhosen asiakkaat tapasivat lähes parin vuosikymmenen ajan nykynimeltään Asianajotoimisto Astrea Oy:ssä tarvitessaan apua erityisesti erilaisiin yritysjärjestelyihin ja -kauppoihin.
Korhonen muistaa yllättyneensä itsekin 2005, kun huomasi aika ajoin mietiskelevänsä siirtymistä eläkepäiville. Ajatukset arkivapaista Pudasjärven Pytkynharjussa sijaitsevassa vapaa-ajanasunnossa vain voimistuivat, vaikka 1949 syntyneenä hän ei kuulukaan varsinaisesti paljon huomiota eläkeasioissa saaneisiin suuriin ikäluokkiin.
Työpaineilla oli oma painonsa, kun ajatukset vapaaherran päivistä voimistuivat. Ja ratkaisevaa oli tietysti se, että Korhonen, Leikas ja Vainionpää Oy oli ennakoinut osakkaidensa aikanaan ikääntyvän ja ottaneen heille siksi ryhmäeläkevakuutuksen.
Hannu Korhonen kertoo muistavansa vieläkin sen viime lokakuun päivän, jolloin hän istui ensimmäistä päivää Kasarmintien kotikonttorissaan. Ajatuksena oli asteittain päättää vanhat asiakassuhteet ja varata entistäkin enemmän vapaa-aikaa Tiina-vaimon kanssa kalastelu- ja puuhasteluhetkiin Pudasjärvellä.
Korhonen kertoo suunnitelmilleen tulleen nolon lopun. Asianajaja ei ole kertakäyttökumppani, vaan asiakassuhteista syntyy usein vuosien mittaisia pitkiä ketjuja.
"Tahtoivat tuskastua, kun yhä useammin vastailin puhelimeen Pytkynharjusta, eivätkä nopeat tapaamiset siksi onnistuneet. Myöskin kutsut neuvonpitoon kotikonttoriin olivat bisnesmiehille sen verran outoja, että vastaehdotuksena oli lähes aina saunakabinetin varaaminen jostakin hotellista", Korhonen kuvailee eläkepäätöksensä tylyjä seurauksia.
Yritysjuristin työtehtäviin on kuulunut lukuisten sukupolvenvaihdosten järjestelyt, joissa hän on joutunut jakamaan myös käytännön neuvoja eläkepäiville siirtyneille yrittäjille. Tavalla tai toisella kaikkiin tapauksiin on liittynyt aina luopumisen tuskaa, jota hän on itsekin joutunut myötäeläjänä runsaasti kantamaan.
Mutta omallapa kohdalla ratkaisu ja vuosikymmenten työnteolla ansaittujen lokoisten eläkepäivien maalailu ei sitten tuottanutkaan tulosta.
Jo valmiiksi täytetty eläkehakemus on jäänyt lähettämättä. Ja kotikonttorinsa sijasta Hannu Korhosen tapaa toimistosta Juha Kokon, Petrin Kokon ja Niilo Vähäsarjan viikon ikäisenä työparina.
Kotikonttoriin jäivät uuden karhea työpöytä ja muut tarpeelliset värkit. Ja aivan lähivuosina ne eivät myöskään käytössä kulune. Lyhyt eläkejakso osoitti, missä asiakkaat haluavat asianajajansa tavata. Edessä oleva työrupeama kuitenkin aikanaan päättyy.
Kokemuksesta viisastuneena Hannu Korhonen kertoo jo päättäneensä, ettei hän silloin kanna työasioita salkussa kotiin, vaan jättää ne siivolla nuorempien kollegoiden hoidettavaksi.