Johanna Salmela, 30, on harvinaisuus Helsingin Etelärannassa. Leveästi hymyilevä, sanavalmis lappilainen on teollisuuden ykkösosoitteen diplomaattisen siiven Aasia-ekspertti ja kiinan taitaja.
Kaukoidästä on tullut Salmelalle eräänlainen onnela sekä sattuman armosta että kovalla tahdolla. Alkuun piti vain päästä jonnekin. Vaihto-oppilaita välittävällä AFS:llä olisi ollut tyrkyllä tavallisen Ameriikan-vuoden sijaan niin Turkkia kuin Hongkongiakin.
Salmela päätyi Indonesiaan Jakartaan vuosiksi 1991-92. Siellä maatalon tytär Ranualta joutui nurinkurisen kulttuurishokin pauloihin. Hän ei löytänytkään itseään kuvittelemastaan Borneon viidakosta.
"Jokaisella perheenjäsenellä oli auto. Ja televisio oli isompi kuin missään." Ison indonesialaisperheen isä oli valtion virkamies ja liike-elämässä mukana. Elettiin presidentti Suharton aikoja. Korruptio kukoisti.
Indonesia, IVO ja gradu
Palattuaan Suomeen valtiotieteen ylioppilaan mieli paloi takaisin. "Se vain järjestyi." Avaramielinen insinööri IVO:lla kutsui nuoren naisen kesätöihin tutkimaan voimalaitoshankkeiden poliittisia kytköksiä. "Mitään ei pystynyt tekemään ilman Suharton perhettä."
Indonesiassa vallinneen serkkutalouden ensimmäisistä purkamispaineista syntyi myös IVO:lle gradu vuonna 1999. Vaihtoperhe on puolestaan käynyt jo kolmesti Suomessa.
Myöhemmin Fortum tönäisi vielä oven auki Kiinaan tarjoamalla projektia Pekingin toimistossa. Nyt tavoitteena oli selvittää, mitkä alat tekevät mahdollisesti energiainvestointeja.
Tuolloin viimeistään tarttui kärpänen kiinan yleiskieltä kohtaan. Mandariinikielen parissa vierähti kaksi talvea, ikuisen kevään kaupungissa Kunmingissa ja stipendiaattina Nanjingissa.
Pestinä puoli maailmaa
"Elämän parasta aikaa", Salmela huokaa kokemuksistaan kiinalaisten miljoonakaupunkien katukeittiöiden vilinässä.
"Eihän tätä opi, pitää jäädä viideksi vuodeksi", Salmela tiesi opiskeltuaan sen verran kiinaa, että pärjäsi arjessa. "2 000-5 000 merkkiä pystyy lukemaan, kun oppii lukemaan sanakirjaa. Rakastin sanakirjaa."
"Aina kaipaa sinne, missä ei ole." Näin siitäkin huolimatta, että Indonesia ja Kiina sattuvat olemaan lähes vastakkaiset maailmat. Indonesiassa vallitsee uskontopakko, Kiinassa ateismi. Indonesiassa yllätti myös hygienia. "Aina vettä vessassa." Pekingistä taas ei meinannut löytää edes deodoranttia.
Kiinan kieli, työkokemukset Kaukoidässä sekä avoin hakemus raottivat oven TT:hen kolme vuotta sitten, ensin sijaiseksi. Jatkoa voi toistaiseksi vain arvailla, sillä koko organisaation mukauttaminen Elinkeinoelämän Keskusliitoksi jatkuu vielä tovin.
Yksi asiamies yrittää kattaa puoli maailmaa. Aasian tapahtumien seuranta onkin kovaa, tietoa tulee valtavasti.
"On yritettävä pysyä kärryillä." Esimerkiksi asiantuntevia puheita ja katsauksia tarvitaan jatkuvalla syötöllä. TT:n kauppapolitiikan ja kansainvälisten asioiden osasto kun hoitaa teollisuuden etuja paitsi presidenttimme ja ministerikaartin valtiovierailuilla myös ulkomaalaisten delegaatioiden käväistessä Suomessa.
Kiinasta on tullut yrityksille ehdottomasti kiinnostavin kohde Kaakkois-Aasian sijaan. "Pakko potkii eteenpäin", Salmela arvioi. "Kuole tai lähde. On vain sopeuduttava."
"Eipä taida kapitalistisempaa maata olla", Salmela arvelee, mutta muistuttaa: "Kiinalla on monet kasvot. Me näemme vain yhdet." Joskin nekin on parasta käydä katsastamassa silloin tällöin. Muuten ei usko sikäläistä rakentamisen vauhtia.