"Tyytyväinen asiakas on paras palkinto tästä työstä. Moni ilahtuu suuresti, kun lempivaate saa vuosia jatkoaikaa", korjausompelijana liki 28 vuotta leipänsä tienannut oululaisyrittäjä Arja Huoponen sanoo.
Sepänkatu 8:ssa töitä paiskiva Huoponen päätyi Ouluun Turusta Pudasjärven ja Tampereen kautta 1970-luvun alussa. Artesaaniksi kouluttautunut nainen haaveili käsityönopettajan ammatista, mutta mies ja kolme lasta muuttivat suunnitelmia.
Huoponen teki ensin ompelutöitä nahkapukineiden erikoisliikkeelle kotonaan ja liikkeen alakerrassa Hallituskadulla. Päätös oman yrityksen perustamisesta kypsyi puolessa vuodessa.
"Tammikuussa 1980 tämä oli Oulun ensimmäinen korjausompelimo. Aloituskustannukset olivat pienet, tarvitsin kaksi konetta ja vähän lainaa."
Huoponen kiinnostui käsitöistä jo lapsena. "Alle kouluikäisenä tein ahkerasti nukenvaatteita äidin poljettavalla Singerillä. Myöhemmin ompelin vaatteita itselleni."
Huoposen mielestä korjausompelijan on osattava myös valmistaa vaatteita. Vanhan korjaaminen on usein haastavampaa kuin uuden tekeminen. "Pitää tietää ja ymmärtää, miten vaate on rakennettu."
Huoponen tekee vaatteille kaikkea mahdollista. Yleisimpiä töitä ovat lyhennykset, pidennykset, kavennukset ja vetoketjujen vaihdot. "Aika paljon myös muodistan vaatteita eli teen niihin esimerkiksi uudet kaulukset tai muita muutoksia."
Uskollisia vakioasiakkaita käy paljon ja miehiä lähes yhtä paljon kuin naisiakin. Käsityön arvostus näyttää nousseen.
"Moni ei osaa, ehdi tai viitsi korjata vaatteitaan itse. Edes irronneen napin ompelu ei kaikilta onnistu."
Huoposen mukaan markkinoilla on entistä enemmän kehnolaatuisia vaatekankaita ja varsinkin takkien vetoketjuja. Kaikkea ei voi eikä kannata korjata.
"Arvioin aina rehellisesti, mitä vaatteelle on tehtävissä ja paljonko se maksaa. Luottamuksellinen asiakassuhde on tässä työssä kaiken perusta."
Korjausompelimossa kiireisimpiä ovat syksy ja kevät. Yksin huhkiva ei voi ahnehtia töitä enemmän kuin ehtii tehdä.
Tänä syksynä sitkeät selkävaivat ovat pitäneet yrittäjän enimmäkseen sairauslomalla. Loppuvuosikin kuluu levon ja varovaisen kuntoutuksen merkeissä.
"Kun tuuraajaa ei ole, niin liike on suljettava. Pääsen palaamaan töihin vasta tammikuun alussa", Huoponen harmittelee.
