Oululainen Kalle Juntunen on viime vuosien aikana kerännyt tietoja Suomen aseveljien liiton ja etenkin Oulun aseveliyhdistyksen toiminnasta.
Kiinnostus asiaan heräsi, kun Juntunen jäi marraskuussa 2001 eläkkeelle Sotainvalidien veljesliiton Pohjois-Pohjanmaan piirin ja Oulun osaston toiminnanjohtajan tehtävistä.
"Ystävät olivat vihjanneet, että isäni oli ollut mukana järjestössä", hän selventää.
Aseveliliiton historia tunnetaan sangen huonosti. Valtioneuvosto lakkautti järjestön päivälleen 60 vuotta sitten valvontakomission painostuksesta.
Tänä päivänä vaikuttaa siltä, että järjestön työ on sen jälkeen päässyt suomalaisilta unohtumaan tai siitä on haluttu myöhemmin vaieta.
Osa Oulunkin historiaa
Kalle Juntunenkaan ei halua esiintyä asiantuntijana. Hän kertoo keränneensä tietoa tilaamalla yhdistyksen pöytäkirjat Sota-arkistosta Pohjois-Pohjanmaan maakunta-arkistoon luettavaksi ja tutustumalla sanomalehti Kalevan lehtiarkistoon noilta ajoilta.
Lehtiarkistosta on löytynyt hänen mukaansa paljon oululaisittain mielenkiintoisia asioita. Jutut kertovat Oulun paikallisesta historiasta ja vilisevät tuttuja nimiä.
Kaleva kertoi 30. elokuuta vuonna 1940 aseveliyhdistyksen perustamisesta Ouluun eli vielä saman kuun aikana kuin valtakunnallinen aseveliliitto oli perustettu.
Oulun teatteritalon juhlasalin permanto oli perustamiskokouksessa ollut lähes täysin "miehitettynä". Oulun aseveljet ry:n puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuo, jonka alaisissa joukoissa useimmat kokouksen osanottajista olivat edeltäneen talven aikana palvelleet.
Ruokaa, rahaa,
lääkkeitä
Aseveliyhdistyksillä riitti työnsarkaa talvisodan jälkeen. Yhdistyksen tehtävänä oli Oulussakin toimia yhdyssiteenä itsenäisyyden puolesta taistelleiden kesken ja ennen kaikkea hädänalaisten aseveljien ja heidän perheidensä tukeminen.
Oulun aseveliyhdistys aloitti heti perustamisensa jälkeen voimakkaan huoltotoiminnan. Jo ensimmäisen neljän toimintakuukauden aikana yhdistys jakoi muun muassa ruokaa 48 perheelle, matkakorvauksia 42 hakijalle ja lääkärinhoitoa tai lääkkeitä 16 tarvitsijalle.
Työpaikkoja yhdistys onnistui osaksi yhdessä kunnallisen työnvälitystoimiston kanssa välittämään 124, eikä vuoden lopulla tiettävästi ollut enää ainoatakaan aseveljeä työttömänä.
Lisäksi yhdistys järjesti yhdessä paikallisen Mannerheimin lastensuojeluliiton kanssa kummit seitsemälle sotaorvolle.
Ensimmäisten neljän toimintakuukauden aikana yhdistykseen liittyi 753 jäsentä, mikä on paljon Oulun silloiseen väkilukuun suhteutettuna. Seuraavana vuonna jäseniä oli jo lähemmäs tuhat.
Toimisto
kotona
Kalle Juntunen löysi arkistopapereista myös tiedonsirpaleita omasta ja isänsä menneisyydestä.
Papereista kävi ilmi, että Oulun aseveliyhdistys toimi ensimmäiset kuukautensa Juntusen lapsuudenkodissa.
"Isä ei ollut kertonut siitä. Olin siihen aikaan vielä vastasyntynyt poikanen", Juntunen sanoo.
Kalle Juntusen isä, Aarne Juntunen, oli ollut yhdistyksen johtokunnan vakinainen jäsen ja sihteeri. Oulussa Aarne Juntunen muistetaan parhaiten Oulun NMKY:n pääsihteerinä.
Kaikki esille tulleet yksityiskohdat ovat täydentäneet Juntusen mielikuvaa hänen isästään.
"Isä oli hengeltään paitsi maanpuolustaja niin myös sosiaalinen persoona, joka teki koko ikänsä töitä toisten hyväksi", hän luonnehtii.