Nuorten liikennekuolemien määrän nopea kasvu ja kokemattomien kuljettajien piittaamaton käytös ovat vakava oire epäonnistuneesta asennekasvatuksesta.
Nuorten kuljettajien onnettomuusriski on aina ollut muita ikäryhmiä korkeampi, mutta muutaman viime vuoden aikana vakavan liikenneturman osapuolena on erityisen usein ollut alle 25-vuotiaita. Usein nuorten kuolonkolarit ovat suistumisonnettomuuksia. Kun sellaisia sattuu myös erittäin alhaisten nopeusrajoitusten alueella, liikennemerkkejä ei kunnioiteta.
Muutenkin nuorten piittaamattomuus maanteillä on huolestuttavasti yleistymässä. Valitettavasti sama koskee osin myös varttuneempia kuljettajia. Nykyisin useimmin rikottu liikennesääntö, suuntamerkin laiminlyönti käännyttäessä, alkoikin levitä keski-iän kynnyksellä olevien mieskuljettajien esimerkin voimasta.
Jossakin vaiheessa yleistyi jopa sanonta, että eräässä melko kalliissa keskieurooppalaisessa automerkissä vilkkujen "epäkuntoisuus" on enemmän sääntö kuin poikkeus. Todellisuudessa ongelma löytyy miltei aina ratin ja etuistuimen välistä. Sittemmin sekä vaarallinen että myös muita liikenteen osapuolia ajatellen erittäin epäkohtelias tapa on tarttunut kaikenmerkkisten autojen kuljettajiin.
Ikäryhmittäin katsoen hengenvaarallinen piittaamattomuus on kuitenkin nuorten kuljettajien, niin motoristien kuin autoilijoidenkin, joukossa yleistynyt selkeimmin. Seuraukset näkyvät tilastoissa. Viime vuonna liikenteessä sai surmansa 104 alle 25-vuotiasta, kun vuonna 2000 vastaava luku oli 68. Surkea suuntaus on jatkunut niin, että myös tänä vuonna nuorten liikennekuolemien määrä ylittänee sadan rajan.
Nopeusrajoitusten roimien ylitysten ohella jotkut ovat jo varhaisessa iässä omaksuneet tavan ajaa humalassa. Sellaisesta ei voi seurata mitään hyvää. Parhaassa tapauksessa poliisi osuu puhalluttamaan ja kortti joutuu kuivamaan. Jotkut osaavat ottaa opikseen, mutta kaikkiin oppi ei mene silloinkaan perille. Viikonvaihteessa havaittiin myös pohjoisessa, että jo reilusti alle ajokortti-ikäinenkin saattaa istua humaltuneena rattiin. Olemattoman ajokokemuksen ja alkoholin yhdistelmä on liki varma tae onnettomuuteen joutumisesta.
Erityisen karmeaa piittaamattomuutta omasta ja muiden tiellä liikkuvien turvallisuudesta on auton käyttö riidan ratkomisen välineenä. Täysin perusteltua on, että tuomioistuin ottaa sellaiseen tiukan linjan.
Autokoulut yrittävät varmaankin parhaansa asennekasvattajina. Ajo- ja liikennemerkkien opetus vie niin paljon aikaa, etteivät autokoulut pysty kovin tehokkaasti iskostamaan oppilaisiinsa liikennekulttuuria. Parasta olisikin, jos vanhemmat toimisivat itse hyvinä esimerkkeinä lapsille ja nuorille. Kuitenkin joskus käy päinvastoin.
Kodin ja koulun samansuuntainen opastus olisi varmasti tehokkainta. Joka tapauksessa jotakin on välttämättä tehtävä, niin holtitonta on nykyisin varsinkin nuorten suomalaisten ajotapa. Kouluviranomaisten, poliisin ja myös autokoulujen on syytä ryhtyä yhteistyössä miettimään, millaiset menetelmät tehoaisivat parhaiten.
Onnistuminen säästäisi parhaimmillaan ainakin kymmeniä ihmishenkiä vuosittain. Sellaista mahdollisuutta ei saa jättää käyttämättä.