Lapsistaan erillään asuvien naisten äitiysidentiteetti muodostuu ristiriitaisessa tilassa. Äidit kokevat itse, että he ovat hyviä äitejä, mutta lähiympäristö leimaa ja syyllistää naiset lastensa jättämisestä.
Yleisesti arvellaan, että lapsensa jättänyt äiti on päihdeongelmainen, mielenterveysongelmainen tai seksuaalisesti löyhätapainen.
"Riippumatta siitä, miten ratkaisu oli tehty, kaikki äidit kertoivat siitä, että heitä on jollain tapaa moitittu tai ihmetelty heidän ratkaisuaan. Äärimmillään se on ollut leimaamista huonoksi äidiksi, siitä huolimatta että se ei vastaa todellisuutta millään tavoin", kuvaa tutkija Kirsi Nousiainen.
Nousiainen perehtyi äitiysidentiteetin muodostumiseen väitöstutkimuksessaan Lapsistaan erillään asuvat äidit, joka tarkastetaan perjantaina Helsingin yliopistossa.
"Kulttuurissamme elää edelleen vahvasti näkemys äidin merkityksestä lapselle ja siitä, että äidin ja lapsen kuuluu elää yhdessä", hän sanoo.
Nousiainen painottaa, että vaikka naisten ratkaisu olisi yhteiskunnassa hyväksytty ei se sitä kulttuurisesti välttämättä ole. Nousiaisen mukaan suurin osa haastatelluista kertoi, että päätöstä ei ollut ollut helppo tehdä.
Väkivalta murensi itsetuntoa
Tutkimustulos ei ole yleistettävissä, koska se perustuu vain 18 äidin haastatteluun ja 3 naisen ryhmässä kirjoittamiin muistioihin. Tutkimukseen haastatellut äidit Nousiainen löysi sosiaalityöntekijöiden ja -toimiston sekä eri järjestöjen avustuksella.
Osa äideistä oli päätynyt huoltajuusratkaisuun yhteistyössä lapsen isän kanssa. Joissakin tapauksissa huoltajuuteen oli haettu käräjäoikeuden ratkaisu.
Etenkin väkivaltainen parisuhde oli murentanut äidin itsetuntoa niin, että erotilanteessa voimia ei ollut enää riittänyt lapsen asumiseen liittyvän asian ajamiseen. Tällaisissa tilanteissa isän potentiaaliin hyvänä kasvattajana oli uskottu enemmän, ja väkivaltaa käyttänyt mies oli saanut lapset luokseen asumaan. Näin siitäkin huolimatta, että isä oli pysytellyt perheen kasvatuksesta syrjässä ja äiti oli huolehtinut arjesta ja lapsista.
Tutkimuksen valossa näyttääkin siltä, että viranomaiset saattavat arvottaa äitiyttä ja isyyttä eri tavalla. Isien kohdalla painotetaan mahdollisia kykyjä, joita heillä arvellaan tulevaisuudessa olevan. Äitejä taas arvioidaan sen mukaan, miten he ovat arjen velvoitteista suoriutuneet.
Nousiaisen mukaan viranomaisten pitäisikin huoltajuusratkaisuissa entistä tarkemmin pohtia omia arvojaan ja näkemyksiään.
Lapsen hyvä etusijalla
Tutkimuksessa haastatellut äidit kertoivat päätyneensä ratkaisuun aina lapsen hyvää ajatellen. Äiti oli saattanut esimerkiksi muuttaa toiselle paikkakunnalle ja hän oli halunnut, että lapset jäävät omaan kotiin asumaan.
Joskus ratkaisu oli ollut myös luonteva siksi, että kyseessä on ollut "isän poika" tai "isän tyttö".
Eron jälkeen naiset pelkäävät etenkin sitä, että lapsi vieraantuu heistä. Äideille on ollut tärkeää tavata lasta mahdollisimman paljon ja olla häneen yhteydessä. Äidit kantavat lapsistaan huolta myös eron jälkeen ja osallistuvat heidän elämäänsä.
Nousiainen arvelee, että noin kymmenen prosenttia äideistä jättää erotilanteessa lapset isälle. Luku on kasvamaan päin.