Asen­ta­ja on koko ajan kou­lus­sa

Raahelainen autoasentaja Seppo Koivikko, 33, on voittanut Citroënin valtakunnallisen teknisen taitokilpailun. Suzu-Autossa Raahessa työskentelevä asentaja voitti kilpailun yli 14 pisteellä.

Mestariasentaja Seppo Koivikko poseeraa Raahen Suzu-Auton vanhimman auton, Citroën B11 Sport vuosimallia 54:n vierellä.
Mestariasentaja Seppo Koivikko poseeraa Raahen Suzu-Auton vanhimman auton, Citroën B11 Sport vuosimallia 54:n vierellä.

Raahelainen autoasentaja Seppo Koivikko, 33, on voittanut Citroënin valtakunnallisen teknisen taitokilpailun. Suzu-Autossa Raahessa työskentelevä asentaja voitti kilpailun yli 14 pisteellä. Neljä vuotta sitten taskussa on vastaavan kilpailun toinen sija.

"Henkilökohtaisesti kilpailu tuntui tiukalta, tehtävät olivat vaikeita. Mukavaltahan se tuntuu, kun osallistuu kilpailuun, ja voittaa", miettii Koivikko.

Finaalissa asentajat kilpailivat viidellä rastilla, joista kolme suoritettiin eri malleihin tehtyjen vikojen korjaamisessa. Loput rastit olivat tietokoneella tehtäviä teoriakysymyksiä.

"Minä itse pidin teoriakysymyksiä vaikeampina. Autojen kanssa tehdyillä rasteilla malleissa oli vikoja moottoriohjauksessa, abs-jarruissa ja ilmastointilaitteissa."

Itse kilpailuun Koivikko ei erityisesti valmistautunut, eikä oikein tiedä, miten se olisi ollut mahdollista.

Ainoa, mitä etukäteen olisi ehkä voinut tehdä, olisi ollut kerrata erilaisia mallikohtaisia ominaisuuksia kirjoista.


Raahen ammattioppilaitokselta
autoasentajaksi noin 13 vuotta sitten valmistunut Koivikko kehuu entistä opinahjoansa hyväksi kouluksi.

Sen huomaa tänäkin päivänä, kun sieltä tulee opiskelijoita huoltokorjaamolle työharjoitteluun. "Hyviä asentajia koulusta on edelleen tulossa."

Asentajan työ on ehtinyt muuttua Koivikon uran aikana voimakkaasti.

Nykyaikaisten autojen korjaukset lähtevät liikkeelle yleensä testilaitteiden kanssa. Etenkin dieselautojen moottorinohjausjärjestelmät ovat muuttuneet monimutkaisemmaksi.

"Ensimmäinen suuri muutos oli moottorin ohjausjärjestelmien muutos vuonna 1991, seuraava oli 2000-luvun taitteessa autoihin tullut väylätekniikka", luonnehtii Koivikko.

"Yleensä, kun autoon tulee joku vika, se liittyy yhä enemmän sähköjärjestelmiin. Niiden kanssa asentaja joutuu yhä enemmän tekemisiin."

Asentajan työ tarkoittaa Koivikon mielestä jatkuvaa kouluttautumista.

Maahantuoja kouluttaa asentajia koko ajan, mutta sen lisäksi tarvitaan itsetutkiskelua ja kouluttautumista, jotta pysyy kehityksessä mukana.

"Väittäisin, että koulutusta tarvitaan puolenkymmentä kertaa vuodessa."

Asentajan työkin on muuttumassa yhä enemmän sellaiseen suuntaan, että asentajat erikoistuvat tiettyjen merkkien huolto- ja korjaustöihin.

Toki asentajat tekevät edelleen töitä kaikkien merkkien kanssa, mutta ainakin erikoisimmissa tilanteissa merkkikohtainen asiantuntemus on hyväksi.


Myös yritykset haluavat
kouluttaa ja kehittää omaa henkilökuntaansa. Koivikon mielestä se myös tulee näkyviin jollakin tavalla.

Ammatinvalintaansa Koivikko on tällä hetkellä tyytyväinen. Vielä viitisen vuotta sitten hän harrasti kilpa-autoilua, mutta nykyään se on jäänyt kokonaan pois. Koivikko myöntää, että vapaa-ajalla kannattaa harrastaa aivan jotakin muuta kuin autoihin liittyvää.

Maineen ja kunnian lisäksi voitto toi Koivikolle sykemittarin ja tekstiilejä. Lisäksi kolmelle parhaalle kisassa pärjääminen tuo matkan Geneven autonäyttelyyn. Ja voittajahan sai tietysti mukaan kiertopalkinnon.

"Kahden vuoden päästä on seuraava kilpailu. Jos vain suinkin mahdollista, se minua kyllä kiinnostaa."

Ilmoita asiavirheestä