Hallituksen kaavaileman laajan kuntaremontin ja kuntien palvelurakenneuudistuksen toteutus tiedetään kivireen vetämiseksi. Kuinka raskas reki on, siitä antaa osviittaa Kunnallisalan kehittämissäätiön teettämä kysely kunnanjohtajien mielipiteistä. Heistä joka neljäs oli sitä mieltä, ettei uudistus johda käytännössä kuitenkaan mihinkään. Toisin sanoen antaa herrojen yrittää, meitä se ei hetkauta.
Kyseessä on toki vähemmistö, mutta tutkimuksen mukaan se kattaa neljänneksen Suomen kunnista. Se on iso määrä.
Tutkimus kertoo myös, että neljännes kunnanjohtajista pitää suotavana kuntien määrän pitämistä yli 200:ssa. Nythän niitä on pitkälti yli 400. Suurin osa kunnanjohtajista on onneksi valmis laskemaan määrää yli puolella, mutta jäljelle jää iso joukko, joka ei muutoksiin usko.
Vielä vähemmän muutoksia kaipaavat kuntalaiset. Varsin tyypillinen asenne näyttää olevan se, että kuntaliitoksiin suhtaudutaan myönteisesti, kunhan se ei koske omaa asuinpaikkaa. Vain 14 prosenttia asukkaista haluaa kuntien määrän laskevan alle kahdensadan.
Kehittämissäätiön teettämä tutkimus paljastaa kunnanjohtajien osalta varsin hyvin, missä uudistuksen suurimmat asenneongelmat ovat. Yleisellä tasolla selvä enemmistö näkee, että hanke tähtää hyviin tarkoitusperiin ja että se on tarpeellinen kuntien kannalta.
Valtion kuitenkin moititaan vetäytyneen taloudellisesta vastuusta. Samaan aikaan kuntauudistusta pidetään liian valtiovetoisena, ja sen sanotaan kertovan hallinnon keskittymisestä. Syvällistä kansalaiskeskustelua kaivataan reippaasti lisää.
Presidentinvaalit poislukien tuskin mistään yhteiskunnallisesta aiheesta on käyty viime syksyn mittaan yhtä paljon keskustelua kuin kuntaremontista. Se luultavasti vielä kiihtyykin, kun vaaleista päästään. Mutta kaivatun syvällisen, kansalaisia koskettavan keskustelun synnyttäminen on myös kuntapäättäjien vastuulla. He tietävät, mikä kohtalo kuntia odottaa, jos mitään ei tehdä. Sen takia heidän velvollisuutensa on ylläpitää ja johtaa keskustelua uudistuksesta kunnissa. Jarrutus ja vastarinnan lietsominen on vastuutonta.
Kivirekeä voi vetää aikansa, mutta jos asenteet pysyvät tällaisina, kuntaremontista voi tulla malliesimerkki tarpeellisesta hankkeesta, joka kaatuu tai toteutuu vajavaisena muutosvastarinnan takia. Suomen talous- ja väestökehitys korostaa uudistuksen välttämättömyyttä. Mutta nähtävästi pelkkä järkevyys ei vielä riitä asenteiden yleiseksi muuttajaksi.
paakirjoitus@kaleva.fi