Marraskuussa uutisoitiin poliisin saaneen valmiiksi laajan Lokapojat-yritykseen kohdistuneen rikostutkinnan ja asian siirtyneen syyttäjälle.
Rikostutkinnan mukaan pääkaupunkiseudulla toimineen yrityksen säiliöautot olivat laskeneet nestemäisiä jätteitä laittomiin paikkoihin noin 3 000 kuormallista eli yli 30 000 tonnia.
Kaikki epäillyt kiistävät rikokset, mutta yhtiön entiset työntekijät näyttivät poliisille kymmeniä paikkoja, joihin heidän mukaansa oli jätteitä laskettu.
3 000 säiliöautollista jätettä on melkoinen määrä. Se on kuormallinen päivässä, vuoden jokainen päivä, yli kahdeksan vuoden ajan. Ravintolarasvoja, nestemäisiä ulostejätteitä ja erilaisia jäteöljyjä, kaikki tämä ajettuna joutomaille tai muille sopivan syrjäisille paikoille.
Ehkä vielä pöyristyttävämpi tieto tuli Yleltä, jonka mukaan Helsingin pelastuslaitoksen epämääräiset puhdistustehtävät vähenivät, kun Lokapoikien tutkinnan käsittely tuli julkisuuteen.
Pelastuslaitoksella oli ollut sitä ennen puhdistuskeikkoja vuosien ajan, esimerkiksi avo-ojiin kerääntyi selittämättömästi öljyjätettä.
Tämän voi tulkita siis siten, että Lokapoikien tutkinta säikäytti muita samoin toimineita jätealan firmoja. Toivottavasti tästä ei paljastu uusi, laajalle levinnyt maan tapa.
Eikä Lokapoikien tapaus ole ainoa laatuaan. Esimerkiksi vuosi sitten paljastui Vantaalle rakennetun teollisuushallin tontilta kuljetetun satoja tonneja saastunutta ja rakennusjätteen sekaista maa-ainesta laittomasti eri puolille pääkaupunkiseutua. Maa-ainesta epäiltiin piilotetun muun muassa muiden rakennustyömaiden pohjille.
Poliisin varovaisen arvion mukaan rikoshyöty nousi noin 1,7 miljoonaan euroon.
Sisäasiainministeriön sivuilta löytyvät vuosiraportit ympäristörikoksista kertovat, että törkeät ympäristön turmelemiset, kuten rikoslain termi kuuluu, ovat jokavuotisia Suomessa. Lisäksi raporteissa muistutetaan, että poliisin tilastot eivät heijasta ympäristörikollisuuden todellista tilaa, vaan poliisin tutkintapalvelujen kysyntää.
Tämän alan rikollisuuden selvittämiseen liittyy kuitenkin monia ongelmia. Hyvän yleiskuvan tilanteesta saa, kun lukee viime vuonna julkaistun, eduskunnan lakivaliokunnan pyytämän selvityksen ympäristörikoksista.
Esimerkiksi ympäristöviranomaiset ilmoittavat vain törkeimmät tapaukset eteenpäin. Tämän taustalla ovat negatiiviset kokemukset esitutkinnan ja rikosprosessin tehokkuudesta.
Ympäristörikosten esitutkinta-ajat ovat olleet paikoitellen hyvinkin pitkiä. Syyttäjälle asti etenee keskimääräistä pienempi osuus ilmoituksista, ja hylättyjen syytteiden määrä on ollut suhteellisen korkea.
Ja jos ilmoitetuista rikoksista ei aiheudu seuraamuksia, ei synny myöskään ennalta ehkäisevää pelotetta.
Kunnissa ympäristöviranomaisille tärkeintä voi olla vaikutusten vähentäminen tai pilaantuneen alueen ennallistaminen eikä rikosprosessi. Lisäksi lautakuntavaiheessa mukaan tulee poliittinen päätöksenteko, jonka epäillään voivan vaikuttaa ilmoituksen tekemiseen.
Ja niin edelleen, korjattavaa olisi monella taholla.
Mitä tehdä? Konkreettisia ehdotuksia löytyy, tarvittaisiin muun muassa erikoissyyttäjiä, jotka voisivat kokopäiväisesti käsitellä vakavia ympäristörikoksia. Nykyisten ympäristörikosten avainsyyttäjien voimin tilanteen ei uskota paranevan.
Avainsyyttäjien mukaan perimmäisenä ongelmana on kuitenkin yleinen vähättelevä asenne ympäristörikoksia kohtaan.
Ehkä ongelmavyyhden purkaminen pitääkin aloittaa kansalaisten tasolta.
Aletaan vaatia määrätietoisempia otteita ja resurssien lisäämistä. Ja muistetaan, että asenne alkaa omista teoista: jos et salli muiden ympäristörikoksia, älä roskita itsekään.