Lastenkoti Onnela on osa perinteistä Oulua. Se on ollut samoilla sijoillaan Kastellissa jo 1920-luvulta asti. Silloinen puuhuvila muuttui 1970-luvun lopulla nykyiseksi tiilitaloksi. Kahdessa osastossaan se on tarjonnut kasvipaikan lapsille, jotka syystä tai toisesta eivät ole voineet asua vanhempiensa luona. Perheissä on ollut huostaanottoja ja mielenterveys- tai päihdeongelmia.
Tiilitalo Kajaanintien varressa on elänyt rauhallisesti osana omaa ympäristöään ja laitoksena, jonka paikalliset juuret ulottuvat vuosikymmenten päähän.
Nyt Onnelaan suunnitellaan uutta osastoa, ryhmäkotia neljälle perheelle. Siinä asuisivat myös vanhemmat, joita opastetaan selviytymään lastensa hoidosta. Tontilla on tarvittavalle rakennukselle tilaa, se sopii Onnelan muuhun toimintaan, eikä akuutista alkoholi- tai huumeongelmista kärsiviä sinne otettaisi.
Koko asia näyttää ulospäin sekä tarpeelliselta että rutiininomaiselta askeleelta: kasvava kaupunki yrittää tukea myös niitä, joilla ei mene hyvin. Kuitenkin Onnelan naapurustossa on herännyt huoli ja vastustus. Asiasta on kirjelmöity kaupunginhallitukselle ja esitetty, että perheosasto sijoitettaisiin jonnekin muualle. Perusteluna on muun muassa pelko rauhattomuudesta, kaljapulloista, huumeruiskuista ja pysäköintiongelmista.
Onnelan lähistöllä on viime vuosina rakennettu lisää. Mutta ei se mitenkään eristetty ole tähänkään asti ollut, kuten ei tällaisen toiminnan pidäkään olla. Mitä tavanomaisempi ympäristö, sitä parempi.
On hyvä, että ihmiset ottavat selvää lähiympäristön muutoksista, mutta kirjelmöinti kertoo myös, mihin suuntaan asenneilmasto on kehittymässä. Kyse on laajemmasta ilmiöstä kuin vain tästä yksittäistapauksesta. Värtössä vastustettiin päiväkotia ja koulua asutuksen keskelle, huumeruiskujen vaihtopisteen Vinkin paikasta Oulun keskustassa käytiin kiivasta väittelyä ja tukiasuntojen sijoittaminen on ollut vaikeaa.
Asenteena tuntuu olevan, että ihmisiä saa auttaa, kunhan se tapahtuu jossain muualla kuin omalla asuinseudulla. Jos tällainen asenne leviää, mihin voi silloin sijoittaa mitään? Ei kaikkia ihmisiä, joilla on ongelmia, voi eikä saa eristää pois silmistä.
Mitä itsekkäämmäksi yhteiskunta tulee, sitä vaarallisemmaksi ja kylmemmäksi se muuttuu. Ouluun tarvitaan paikka, jossa pienten lasten vanhempia voidaan auttaa. Jos sen tulo Onnelan yhteyteen estyy, seurauksena on vain vahinkoa.
paakirjoitus@kaleva.fi