Juttuhan on tietysti kaksipiippuinen. Jo kaksi päivää Jokelan verityön jälkeen hallitus myöntyi EU:lle eli alistui uuteen asedirektiiviin: alaikäiset eivät enää saa lupaa omaan aseeseen.
Näinhän sitä aina tehdään, rauhoitellaan järkyttyneitä kansalaisia. Tarkoitus oli hyvä, mutta herätti kaksi kysymystä. Estääkö laki aseiden joutumisen vääriin käsiin? Miksi piti kieltää myös metsästysaseet?
Jokelan ampuja oli täysi-ikäinen. Hän olisi siis saanut luvan pienoispistoolille ilman lakimuutostakin. Jos lupaa ei olisi tullut, hän olisi luultavasti hankkinut luvattoman aseen, joita saa luvattoman helposti ja halvalla.
Toivottavasti ei käy taas niin, että tiukentuva laki lisää laittomuuksia.
Aselakia hämmästeli myös uusin Metsästäjä-lehti, joka ilmestyi tosin onnettomaan aikaan. Pääkirjoituksessa Jari Pigg puolusti 15 vuotta täyttäneiden oikeutta hankkia ase ja harjoitella itsenäisesti. Pigg totesi, että jos jollakin henkilöllä on ase (luvallinen), se osoittaa hänen olevan kunnon ihminen.
Teksti näytti karulta ja sen sanoma meni hukkaan, sillä lehti ilmestyi kaksi päivää Jokelan tapauksen jälkeen. Tällainen kunnon ihminen oli juuri ampunut kahdeksan viatonta.
Sattui vielä niin, että Metsästäjän ilmestymispäivänä hallitus päätti päinvastoin kuin lehden pääkirjoitus toivoi eli kielsi aseen oston alaikäisiltä.
Jari Pigg oli silti oikeassa. Poliisi, tai ainakin laitoksen virkailija, jututtaa ensimmäisen aseluvan hakijaa ja varmistuu siitä, että tälle voi aseen antaa. Melkein aina lopputulos lienee, kuten Pigg kirjoitti, ettei hulluille tai väkivaltaisille anneta lupaa.
Entäpä sitten metsästysaseet? Vahinkojen pelossa nuorilta kielletään nekin, vaikka ne eivät ole sopineet riehujien käteen tähänkään asti.
Taivalkoskella sattui kaksi vuotta sitten tilanne, jossa neljä nuorta uhkasi käsiaseella hirvenmetsästysporukkaa. Nuoret uskalsivat heilua, vaikka ympärillä olevilla miehillä oli järeitä hirvikiväärejä.
Hekin tiesivät, ettei isolla metsästysaseella pysty osoittelemaan ja huitomaan yhtä sutjakasti kuin pistoolilla. Tuskinpa miehet olisivat muutenkaan halunneet pahentaa tilannetta.
Metsästysaseet sopivat siis tarkoitukseensa, mutta niitä ei voi salakuljettaa julkisille paikoille taskuissa.
On selvää, ettei poliisin nopea arvio luvanhakijasta ole täydellinen. Asiaan perehtyneet tutkijatkaan eivät tiedä, keitä koulusurmaajat ovat. Saksalaiset ja amerikkalaiset ovat tutkineet asiaa perusteellisesti vuonna 1999 sattuneen Columbinen koulusurmien jälkeen.
He tietävät, että moni ampujista on ollut kiinnostunut väkivaltaviihteestä ja viettänyt runsaasti aikaa internetissä. Joku on ollut masentunut, ja jotakin on kiusattu. Ampujilla ei silti yleensä ole ongelmia koulussa, vaikka heitä voidaan pitää röyhkeinä. He saattavat myös pitää itseään ylempiarvoisina kuin muut.
Tutkimusten perusteella siis melkein kuka tahansa nuori ja suuri osa aikuisista sopisi kuvaan. Ei siis ihme, ettei poliisikaan tiedä varmasti, kenelle luvan voi myöntää. Virallisten lupien ansiosta tiedetään kuitenkin, kenellä aseita on. Sekin on paljon enemmän kuin epätietoisuus aseiden todellisesta määrästä.