Asealan elinkeinoja edustavat järjestöt kertoivat Kalevassa maanantaina harkitsevansa vahingonkorvausten vaatimista Suomen valtiolta. Perusteluna on aselupien myöntämisen tiukentuminen, minkä myötä ampuma-aseiden myynti on laskenut romahdusmaisesti.
Asekauppiaiden liiton tehtävänä on ajaa oman alansa etua. Jos aseiden myynti vaikeutuu, se on tietysti asekaupan etujen vastaista. Liitto toimii tehtävänsä mukaan vastustaessaan nykyisiä uudistuksia. Eikä se ole joukossa yksin. Aselain uudistusta vastustaa joukko alan järjestöjä. Ne ovat jopa tehneet oikeuskanslerille kantelun aselain valmistelusta. Niiden mukaan hyvää hallintotapaa on rikottu, koska järjestöjä ja asiantuntijoita ei ole kuultu riittävästi. Eduskunnassa järjestettiin lokakuussa aselain uudistukselle kriittinen keskustelutilaisuus, jonka järjestäjinä oli muun muassa ampumaurheilijoiden, metsästäjien ja reserviläisurheilijoiden edustajia.
Eduskunnassa epäilemättä löytyy näille näkemyksille ymmärtäjiä. Kaikessa lainsäädännön valmistelussa on hyvä, että mielipiteitä tuodaan julki ja mahdollisia epäkohtia esiin.
Silti kaikessa ratkaisee ennen muuta yhteiskunnan kokonaisetu. Aselakeja uudistettaessa on tavoitteen oltava kirkkaana mielessä: ampuma-aseiden määrää Suomessa on saatava tuntuvasti vähenemään. Se merkitsee silloin väistämättä myös asekaupan hiipumista.
Korvausvelvoitetta valtiolle tästä ei hevin synny. Ei kyseessä ole ensimmäinen kerta, jolloin lainsäädäntö vaikuttaa myös elinkeinoihin. Autoveron muutosten myötä paljon päästöjä aiheuttavien raskaiden maasturien myynti vaikeutui huomattavasti. Ravintola-ala piti paljon meteliä tupakoinnin rajoittamisesta anniskelutiloissa.
Asekaupan pysähtyminen on osoitus siitä, että kehitys on menossa oikeaan suuntaan. Aivan erityisesti kyse on käsiaseista. Vanha ja kulunut väite on, etteivät aseet tapa, vaan ihmiset. Silti on riittävästi kokemusta siitä, että väärät ihmiset ovat saaneet käsiinsä vääränlaisia aseita, pahoin seurauksin.
Tasapainon etsiminen ei ole välttämättä helppoa. Tarkoitus ei ole lopettaa ampumaharrastusta, saati sitten metsästystä. Moni varmaan kokee tulevansa suotta leimatuksi, kun lupaehtoja ja aseiden saatavuutta tiukennetaan. Täydellistä lainsäädäntöä ei ole olemassakaan. Mutta lähtökohta on selvä. Suomessa aseita on liikaa, ja niiden määrää on entistä tiukemmilla säännöillä saatava alaspäin.