Oulun kaupunginteatteri on joutunut melkoisen kabinettipyörityksen kohteeksi sen jälkeen kun teatterin hallinto päätettiin panna uusiksi ja teatterijohtaja Ahti Ahonen ilmoitti jäävänsä eläkkeelle ensi syksynä.
Esiripun takana puuhastellaan uutta hallintomallia ja etsitään kuumeisesti uusia johtajia tavalla, joka herättää kummastusta. Valintanäytelmässä on kohta aineksia teatterikappaleeseen.
Hallinnon rakentamisen tavan voi rinnastaa puuhun nousuun takapuoli edellä. Hallintomalli on vielä pahasti hakusessa, mutta joillakin poliittisilla päättäjillä lienee jo mielitietyt johtajanimet tiedossa.
Oululla on kunniakkaat perinteet teatterikaupunkina. Teatterilla on kaikki edellytykset pysyä kaupunkilaisille tärkeänä ja rakastettuna kulttuurilaitoksena. Sillä on myös mahdollisuuksia saavuttaa merkittävä asema valtakunnan eturivin teattereiden joukossa ja ehdoton ykkösasema pohjoisessa.
Nämä edellyttävät, että teatterin kehittämisessä on kunnianhimoa. Taiteellista johtajaa tulee hakea nimenomaan tältä pohjalta. Ja hallinto tulee saada sellaiseksi, että se tukee teatterille asetettavan kulttuuritehtävän suorittamista.
Teatteri kaipaa ajoittain tuuletusta ja uusia eväitä. Johtajavaihdos ja hallinnon uudistaminen tarjoavat tähän erinomaisen sauman.
Tuntuu siltä, että joillekin poliittisille päättäjille muut tekijät ovat tärkeämpiä kuin turvata teatterin kehittäminen korkeatasoisena taiteellisena laitoksena. Esimerkki tästä on kulttuurilautakunnan lausuma, jonka mukaan lautakunnalla tulee olla "mahdollisuus strategiseen omistajaohjaukseen teatterin palveluiden kehittämisessä". Pahimmillaan tämä poliittisen liirumlaarumin sävyttämä ilmaisu voisi tarkoittaa sitä, että poliitikot haluaisivat puuttua teatterin sisällöllisiin valintoihin.
Moiset ajatukset eivät ole tästä maailmasta. Kaupungin tehtävänä on luoda toimivat puitteet taiteen tekemiselle, joka puolestaan on parasta jättää sen alan ammattilaisten hoidettavaksi. Siihen älkööt poliitikot puuttuko. Jos puuttuvat, siitä seuraa vain sekamelska ja teatterista tulee alhaisten poliittisten intohimojen näyttämö. Myös näyttelijäyhdistyksen tulisi pysyä lausunnon antajan roolissaan; sillä ei ole asiassa päätösvaltaa.
Teatteria ollaan yhtiöittämässä. Se on nykyaikainen tapa hallinnoida kunnallista liiketoimintaa, jota teatterikin osaltaan on. Teatterin johtoa on esitetty muutettavaksi niin, että hallinnosta vastaa toimitusjohtaja ja taiteellisesta puolesta taiteellinen johtaja. Tähän liittyy oleellisena kysymys siitä, mitkä ovat näiden henkilöiden keskinäiset roolit.
On vaikea kuvitella, että taiteen teossa toimisi malli, jossa toimitusjohtajalla olisi määräysvalta taiteelliseen sisältöön. Kaksipäinen malli sen sijaan voi toimia, jos kummallakin on omat selkeät tehtävänsä.
Nähdyn kaltainen arvoton näytelmä on syytä lopettaa. Työtä teatterin hallinnon uudelleen rakentamiseksi sekä parhaiden johtajien löytämiseksi tulee tehdä jämäkästi eikä sillä tavalla kuin on nähty.