Viime keväästä saakka jatkunut Oulun kaupungin sosiaali- ja terveystoimen johtajan viran täyttö eteni torstaina surkeaan välietappiin. Virkaan runsas kuukausi sitten monen kiemuran jälkeen valittu lääketieteen tohtori Jarmo Karpakka ilmoitti, että ei ota tehtävää vastaan. Palkkaneuvottelut etenivät kitkaisesti. Karpakka teki ratkaisun, joka on hänen kannaltaan hyvin ymmärrettävä.
Ketään ei saisi hyppyyttää sillä tavalla kuin Oulun kaupungin luottamusjohto menetteli. Palkkaneuvotteluja käytiin viikkotolkulla julkisuudessa. Valintaprosessin kuluessa hoettiin jatkuvasti sitä, kuinka paljon ykkösehdokas halusi palkkaa. Karpakan koulutukseen ja kokemukseen sekä viran vaativuuteen nähden se ei ollut kohtuuttoman paljon. Viran edelliselle haltijalle maksettiin enemmän.
Ongelma on siinä, että kaupungin kannalta palkkavaatimus oli liian suuri, vaikka valittu tuli vastaankin. Byrokratian kiemuroiden kerrottiin nimittäin edellyttävän myös muiden samalla tai ylemmällä tasolla olevien palkkojen tarkistamista, mikäli Karpakan vaatimus hyväksyttäisiin. Jos se pitää paikkansa, liian kalliiden hakijoiden paperit olisi pitänyt siirtää syrjään jo alkuvaiheessa, korkeintaan yhden palkkavaatimusta koskevan tarkistuskierroksen jälkeen.
Osa kaupungin päättäjistä yritti syödä ja säästää pullan. Tavoiteltiin mahdollisimman korkeatasoista johtajaa, mutta ei oltu valmiita maksamaan tasosta. Kaupungin luottamusjohdon osaamisesta ei voi antaa korkeita pisteitä.
Jo yli puoli vuotta kestänyt hakuprosessi jatkuu. Keväällä virkaa haki 17 henkilöä. Heissä oli useita kelpoisuusvaatimukset täyttäviä henkilöitä. Toivoa sopii, että uudella kierroksella saadaan myös hyviä hakijoita. Ainakin yhtä toivottavaa on, että viran täyttöä valmistelevat ja siitä päättävät ottavat opikseen ja toimivat jatkossa asiallisesti.
Surkeasti päättyneen prosessin vaiheiden lyhytkin kertaus todistaa, että pallo oli pahasti hukassa. Sosiaali- ja terveyslautakunta ja kaupunginhallitus käsittelivät asiaa useasti. Elokuun lopulla kaupunginhallitus päätyi Karpakan kannalle. Lopullisen valinnan tehnyt valtuusto oli tiukan äänestyksen jälkeen samaa mieltä.
Vasta valinnan jälkeen aloitettiin lopulliset palkkaneuvottelut. Järjestys oli päälaellaan. Osaavassa Oulussa ei osatakaan kaikkea. Kaupungin imagon kannalta tällaisia tapahtumaketjuja ei tarvita lisää. Sitä pahempi, jos kyseessä oli päättäjien keskinäinen nokittelu. Sellaista peliä ei pidä käydä kaupungin maineen kustannuksella.
paakirjoitus@kaleva.fi